//
Kuulumiset vuodelta 2009
Kuulumiset vuodelta 2010
Tänään vietettiin päivä Messukeskuksessa, Voittaja 2011 -näytelmän parissa. Ja oi että mitä suloisuuksia karkeiden keskarikehässä tapahtuikaan; Max sai kuin saikin sen kauan hamutun SA:nsa, sijoittui äijäkisassa PU3:ksi, ja sai kuin saikin sen viimeisen sertinsä! Nyt jätkä on siis vihdoinkin Suomen muotovalio, JES! Onhan se jätkä aikamoinen tykittäjä, kun toiseksi viimeisen sertinsä hamuaa portugalinpodengojen päänäyttelystä, ja viimeisen repäisee sitten vuoden suurimmasta tapahtumasta Messarissa! Ei voi olla kuin ylpeä pienestä kakarastaan, (melkein-lämmöllä ;)) muistellen sitä parin vuoden mittaista työrupeamaa joka ollaan Maxin kanssa tehty näytelmien saralla :D Tänään oli ainakin todella yllättävän rento Mux tapahtumassa mukana, erityisesti kun kyseessä oli muutenkin suuri ja monipuolinen sisähallitapahtuma (eli siis sisältäen reippaasti enemmän jännityselementtiä kuin ulkonäyttelyt kokonaisuudessaan). Ihana, ihana Max! <3
Tästä on hyvä jatkaa, seuraavana etappina voisi sitten ollakin se KVA-m, vaikkakin vasta ensi vuoden puolella kisakauden vaihtuessa. Nyt sitten meidän lauman jokainen näyttelevä podengo onkin jo valiotittelinsä ansainnut, ja nokkaa aletaan suuntaamaan kohti uusia haasteita. Vielä kun osaisi päättää että mitä ne haasteet voisivatkaan olla, niin.. Hyvä hiljaa tulee ;)
Olen ottanut valokuvia jo useamman vuoden, sekä podengotapahtumissa että kotosalla omista pojista. Olen aina pistänyt kuvat kaikkien näkyviin, ja antanut niiden todellakin olla vapaasti nähtävillä, ilman sen suurempia "teknisiä pakkorajoituksia"; kuvia yhteisistä tapahtumista on saanut käyttää yksityiseen käyttöön, esimerkiksi omilla kotisivuillaan, KUNHAN kuvaajan nimi mainitaan sen yhteydessä ja asiasta ilmoitetaan minulle. Ei pitäisi olla vaikeaa, eihän?
Nyt olen kuitenkin ihan tasaiseen tahtiin huomannut, että omia kuviani on kopioitu sekä yksityiseen (FB) että julkiseen (julkaisut) käyttöön ILMAN LUPAA, ilman että kuvaajan nimeä on missään mainittu. Olen maininnut tilanteesta usein suoraan hänelle jonka olen huomannut tehneen väärin, ja asia on korjattu (tai jäänyt korjaamatta, riippuen mitä on tapahtunut). Tätä kuitenkin tapahtuu nykyään niin toistuvasti, ja jopa niin RÖYHKEÄSTI, että alan vakavasti harkitsemaan sekä tapahtumien kuvaamisen että kuvieni julkaisemisen lopettamisen, jos homma ei ota ryhdistäytyäkseen. Kuvani ovat olleet jo pidemmän aikaa nimelläni varustettuja, joissain tilanteissa olen suostunut antamaan kuvan käytettäväksi ilman nimeä (mm. julkaisuissa), mutta näistä on AINA ERIKSEEN SOVITTU, ja sopimus on myös pitänyt! Viimeisimmässä episodissa kuviani pyydettiin erääseen portugalilaisten podengoyhdistyksen powerpoint-julkaisuun, ja tein poikkeuksen ettei nimeäni tarvitse olla jokaisessa kuvassa mukana; nyt julkaisu onkin jo muuttunut kirjaksi, jota myydään ympäri maailmaa, ja tämä ei todellakaan ollut se millä asiasta minulle kerrottiin. Podengokirjahan on tietenkin hieno juttu, mutta periaatteellisella puolella sopimuksesta poikkeaminen ja kuvien tekijänoikeuksien räikeä loukkaaminen on kuitenkin tuossa jo sillä tasolla, etten voi hyväksyä asiaa ihan tuosta vain. Jokainen joka tätä tekstiä siis lukaisee, voi mielessään miettiä; saako kuvia kopioida, ja jos sille kopioimiselle on annettu tietyt ja tarkat EHDOT, niin noudatetaanko niitä kopioimisen yhteydessä?!
I've been taking pictures for years now, both in podengo events (shows, competitions) as well as at home of my own four podengos. I've always been very open with my photographs, and let everyone and anyone see them, without any larger technical restrictions on them. The photos have been available for use in a private format (eg. on the dog's owner's website), AS LONG AS my name is mentioned next to the picture, and I'm told of it being used somewhere. Shouldn't be that difficult, right?
Now I've started to notice, that some of my pictures have been copied and used in different formats without my knowledge or permission, without my name being mentioned anywhere. I've usually contacted the person who has done this, and the wrongdoing has been corrected (or not, depending on the situation). However, this seems to be a constant nowadays, and the wrongdoing is already so RUDE and ARROGANT, that I am seriously considering stopping photographing and publishing my pictures altogether, if things don't start improving! For a while now, my pictures have been branded with my name, and in some circumstances I've let someone use them without the name as well; however, these are things that have been agreed upon altogether separately and depending on the situation, NEVER AUTOMATICALLY! In the latest incident someone in the portuguese podengo association asked to use my pictures in a powerpoint -presentation, without my name being mentioned right next to the photos, and I did make an exception; now the publication has been turned into a book, sold around the world, and this certainly was not the format I had been told about! Of course, a book on podengos is always a wonderful thing, but as a principle, deviating from any written (or oral) agreement is always a breach of contract, and a violation on copyrights as well!! This I cannot approve of, in any shape or form. So, anyone reading this text should think about what they have been doing; are you allowed to copy the pictures and to what format, and if so, what are the specific terms and conditions that should be obeyed, and are you truly obeying them?!
PERKELE!
PALJON ONNEA VEHKAKALLION F-PENTUEELLE!
Max täytti siis täyteläiset kaksi vuotta 9.11.2011, tullen virallisesti 'aikuisikään'! Muksuhan tuo vieläkin on, mutta ehkäpä vain hieman kehittyneempi sellainen; malttaa nykyään jopa kuunnellakin käskytystä, ja käyttää päätänsä kuin mikäkin iso miäs! Tänään otettiin Maxin upouusi aikuisiän passikuvakin:
Olen myös ottanut Maxista tasaiseen tahtiin ns. poseerauskuvia, lähtökohtana kehityksen ja kasvamisen seuraaminen. Nyt sitten vihdoinkin tein kuvista kunnollisen yhteenvedon, joka näyttää tältä
!
Kuten kuvista huomaa, kovin hienosti on Max kyllä kehittynyt; ensin kasiviikkoisena pienenä rääpäleenä, sitten pari kuvaa honkkelimpana kasvuhirviönä, ja nyt vihdoinkin 2-vuotiskuvassa komean ryhdikkäänä, lihaksikkaana ja erityisesti karvarunsaana miehenkomistuksena! :D Myös pääkopan puolesta tullutta kehitystä on ollut mukava seurata näiden kuvien avustuksella; siinä missä kasiviikkoista (ja puolivuotiastakin) keskarimuksua piti ihan parinkin ihmisen avustuksella ohjastaa seisomaan edes nanosekunti suorassa kuvan ottamista varten (tehtävä oli usein enemmän kuin mahdoton, se mainittakoon), niin nyt kahden vuoden iässä kuvan ottamiseen vaadittiin vain yksi pyyntö ja yksi ihminen käyttämään kameraa! Malttia Maxiin on tullut aivan hurjasti, ja ompahan se kehäposeerausharjoittelukin selvästi mennyt eteenpäin. Vielä vuoden, pari kun jaksaa ja malttaa odotella, niin sitten voikin jo sanoa miten loistavasti Maxilla menee. Nyt mennään pieniä etappeja etiäppäin; ensi viikolla edelleen se Jyväskylän 2x KV, ja sen jälkeen HeW-11 ja V-11, siitä eteenpäin sitten taas mietitäänkin vähän uusia kuvioita! :)
Kaaposta ja Maxista Helsingin Seudun Kennelpiirin piirimestareita 2011!! HVK-maastot on siis nyt käyty läpi, ja molemmat pojat suoriutuivat upeasti: Kaapo omassa porukassaan toinen SA-tuloksella, saaden siten piirimestaruuden itselleen, ja Max viiden keskarin (olipa muuten upeaa että näin paljon oli kisaamassa! ;)) joukosta voittajaksi, neljännen sertinsä kera myös piirimestariksi! En voisi olla ylpeämpi hienoista metsästäjistäni, upeaa! Nyt taidetaankin sitten pitää pieni talviloma juoksuista, ihan siksikin että jokainen kisa on kuitenkin kohtuullisen rankka koiralle käsiteltäväksi; ei Kaapo niinkään, mutta Max nuorena kakarana vetää kuitenkin aina niiiin överiksi innostuksensa kanssa, että sillä kestää aina tovin kauemmin palautuakin kisoista (sillä henkisellä puolella siis - kuntohan on ihan loistava ;D). Seuraava yritys onkin sitten vasta ensi vuoden puolella, mitä suurimmalla todennäköisyydellä Talvimaastoissa. Hiukanhan se jo kutkuttelee, olisikohan meillä sitten perinteet valmiina - Kaapo valioitui vuoden 2011 Talvimaastoista, ja Maxilla ensimmäinen valioitumistilaisuus vuoden 2012 Talvimaastoissa.. No, ehkä ei nuolaista ihan vielä, mitä tahansa voi kuitenkin tapahtua vielä ennen sitä! :) Siitä faktasta ei kuitenkaan päästä mihinkään, että ihan totaalinen tykki meillä on kuitenkin kyseessä: Max on käynyt tällä kaudella neljässä kisassa juoksemassa, ja tasan jokaisesta on tullut voitto, sertin kera. Kun yhdellä kaudella voi ottaa vastaankin vain sen neljä sertiä, on koko kausi ollut silloin myös aikamoisen onnistunut - ensi vuonna nähdään loput! ;)
Max kävi tuossa syyskuun loppupuolella kokeilemassa toistamiseen myös ratapuolta, josko arvon metsästäjä joskus tulevaisuudessa saisi itselleen ratakirjankin. Soolokoe ei mennytkään ihan niin nappiin, kun lähtö piti tehdä ekaa kertaa koskaan suoraan kopista; kahden yrityksen aikana ekalla kertaa Max sentään lähti (pienen lähtöviiveen saattelemana :D) vieheen perään, kääntyen takasuoralta kuitenkin takaisin, toinen lähtö sitten lässähti sitäkin nopeammin kun viereisen pellon maastoharkat vetivät toista paljon vahvemmin puoleensa.. ;) Harjoittelussahan tuostakin on kyse, olisi pitänyt vain opetella kopista lähtemistä ilman ulkopuolisia häiriöitä - ehkäpä sitten taas ensi kaudella kokeillaan uudestaan, jos jotain vähän järkevämpää saataisiin aikaiseksi! Yritys hyvä kymppi, eihän sitä aina tarvitse onnistua! ;D
Seuraavaksi suunnataankin sitten harrastusten puolesta Jyväskylän KV-näytelmiin (2x marraskuussa), sinne osallistuu pelkkä Max - ekaa kertaa AVOimessa luokassa! Vuosi huipentuu joulukuussa Voittaja- ja Helsingin Voittaja -näyttelyihin, joihin meiltä osallistuu jälleen kerran vain Max. Ei noilla ilmoittautumismaksuilla vain kannata pistää pieniä podengoja kisaamaan, saavat siis pitää tämän vuoden verran pientä voittaja-taukoa :D
Nyt on sitten podengojen päänäyttely ohi, sekä Tuomarinkartanolla järjestetty SMM/SVKLMM-11 -maastokisat kisattu. Molemmissa meni hyvin, ellei jopa loistavastikin! :D
Eilen käytiin siis Tampersterissa podengojen päänäytelmissä, tuomarina Joao de Paula Bessa. Pojat vetivät tuloksia vähän laidasta laitaan - arvostelut eivät selittäneet ihan kaikkea, mutta väliäkö sillä :D Erityisesti mieltä lämmittää Kaapon uusi ERI-jatkumo käyttöluokassa (ei sa:ta nyt kuitenkaan), sekä vielä enemmän Maxin tykittäminen keskarikarkeissa, tuloksella PU2 ja SERT! Nyt olisikin sitten mukulalla viides serti jo plakkarissa, seuraavat näytelmät ovatkin sitten vasta marraskuun puolella, kun tyyppi on ylittänyt sen maagisen kahden vuoden ikärajan ;)
Myös SMM-maastoissa nähtiin meidän lauman menestystä, kun Kaapo, tuo upeaakin upeampi metsästäjä, voitti kisan hyvillä pisteillä ja sai siten SVKLMM-11 -tittelin itselleen! Kisakirjaankin tuo on kyllä merkattu "SMM-11":na, mutta koska podengoja ei ollut kuutta kipaletta kisaamassa, on arvotitteli 'vain' vinttariliiton sellainen - eipä se haittaa, upea ja erityisen tasainen suoritus siltikin! Kaapo juoksi sekä alkuerän että finaalin ihan yhtä luotettavasti kuin ennenkin, ja tykitti pupun perässä kuin mikäkin pro konsanaan. Kyllä saa olla ylpeä pienestä ukkelostaan, kisakunto ja tulokset puhukoon puolestaan!
Eilen juhlittiin myös Väinön kolmevuotissynttäreitä, whippii! Päivän kunniaksi Väinöä lahjottiin leluilla ja luilla, sekä komealla herkkuaterialla. Joukon pienin on nyt sitten virallisesti ylittänyt tuon kakara-ajan rajapyykin, ja voi nyt aidosti ja oikeasti kutsua itseään isoksi äijäksi - vaikka oma pieni mussuhan se edelleen on, eipä siitä mihinkään taida päästä <3 Onnea myös sisaruksille Kaapolle, Pilville ja Hallalle (joista kaksi ensimmäistä nähtiin myös päänäyttelyssä, onnentoivotukset tulivat siellä jo vähän etukäteenkin ;)), nyt vain vuoden vanhempi nokka jälleen kohti uudempia ja jännempiä haasteita!
Ja taas on tullut päivitettävää, sillä kävimme poikasten kanssa peräti Joensuussa asti, Elokarelia 2011 -näytelmissä! Kahtena päivänä oli kaksi eri portugalilaista tuomaria, joten pakkohan sinne oli änkeä.. Reissussa saatiin myös tutustua Maxin "alkuperäisyyteen", kun käytiin majailemassa Vehkakallion kennelin alkulähteillä - ai että, ja Anna nautti.. Lauantaina tuomarina oli Pedro Delerue, ja meiltä osallistujina koko konkkaronkka; Kaapolle KÄY ERI-1, sa ja PU3, ja Väänölle VAL ERI-1, sa ja PU4! Max ei ihan onnistunut, EH:n tulokselle jäi silloin. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa vain Max, Gabriela Veigan tuomaroimana; NUO ERI-1, sa, PU3 ja upeasti vielä päälle serti! Nyt voinkin sitten ihan luvan kanssa hehkuttaa, meidän jätkäpä on nyt käynyt molempien arvostettujen Veiga-tuomareiden näytillä, sertit molemmilta, ja muutenkin kiitosta hienosta jäppisestä - erityisesti sunnuntaina lämmitti mieltä itse arvostelu, jossa kehuttiin mm. jätkän "beautiful square outlineä", ekselenttiä päänuppiloista ja mobiileja korvasatelliitteja (niitähän muuten ei sitten tarvitse höröksi käskeä, kun ovat aina muutenkin sojottamassa taivasta kohti ;D )!
Tässä hieman kuvasatoa:
Max tapasi vihdoinkin isänsä, Pojan. Molemmissa oli ihan uskomattoman paljon samaa, sekä ulkonäöllisesti että persoonallisuuden puolella; täsmälleen samoja eleitä ja reaktioita, sekä niin kaunis, niin kaunis katse.. Poika tuli heti vierailun alussa ehdottomaksi keskarilempparikseni, jotenkin kummasti muistutti niin kovasti jostain toisesta rakkauspakkauksesta :D Max on isäänsä hieman isompi ja honkkelimpi, ja karva on Pojalla hieman pidempää, mutta muuten nopealla vilkaisulla nuo kaksi voisi hyvinkin sekoittaa keskenään! <3
Max ja joulukinkkuset ;)
Pienet ötökät PU-kehässä
Väääänö
Max, vetokoirakisoissa (mallia perästävedettävä, tietenkin) :P
Kaapo, tuo ikuinen uimapeto :D Keskijärvellä on hyvä polskia.
Seuraavaksi suuntaamme SVKLMM-11 -maastoihin, jonne kisailemaan pääsi valitettavasti vain Kaapo. Maxille ei kisakaveria herunut, joten (vaikka kilpailuoikeus olikin) joutuu se passaamaan tämänkertaiset puputaistot. Uusi yritys HVK:n piirikisoissa, toivottavasti edes sinne eksyy taas muitakin keskareita! ;)
Kesä on taas hyvässä vauhdissa, ja meidänkin tohinoilla on taas tullut jotain tulosta! :D
Kaapon kanssa käytiin alkukuusta Maailmanvoittajassa Pariisissa, huisin mukava matka oli kerrakseen. Viikon verran oltiin reissussa, samalla käyden Brysselissä Jesse-mussua moikkaamassa - 13,5 vuoden ikäiseksi Jesse on vielä kovinkin vauhdikkaassa ja mainiossa kunnossa, lämmitti sydäntä niin kovasti kun sain katsella kaverusten kirmaavan puutarhassa keskenään <3 Pariisin näyttelyyn oli ilmoitettu 30 pientä karkeaa, ja kovin erilaisia tyyppejä olikin nähtävissä; Kaapo sijoittui huikeasti urosten AVOimessa luokassa ERI-4, ja kovaan tasoon nähden suoritus oli kyllä aivan huikea! Suomalaisista koirista varmastikin parhaimman ja hienoimman suorituksen veti Kaapon äiti Vippa, josta tuli kertaheitolla VET WW-11 -tittelinhaltija - onnea vielä kertaalleen Eijalle ja Viipukalle, upeaa!
Toinen ilonaihe heinäkuulta osuukin sitten Maxin taholle, ja maastokisamaailmaan. 10.7 kisattiin nimittäin Tampereella portugalinpodengojen maastomestaruus 2011 -tittelistä, jonne olin (reissun ajaksi) laittanut Eeron kisauttamaan Maxia. Ja totta ihmeessä, jätkähän meni ja voitti keskarien kisailun, saaden kolmannen maastosertinsä (kolmannesta kisastaan ;)) ja ollen SPPMM-11!! (Tuo tittelirimpsu ei kylläkään taida olla ihan virallinen, mutta lyhennetään se nyt muodon vuoksi noin tällä kertaa ;P) Maxista on kyllä kehittymässä aivan huikea juoksija, enemmän kuin mitä olisin koskaan voinut odottaakaan - toisaalta, kun kotona remmilenkeilläkin jätkä on ihan tasaiseen tahtiin aina skannailemassa pusikoita ja pöpeliköitä, satelliitit höröllä ja katse tarkkana josko jostain kulman takaa pupu tai orava pölähtäisikin esiin, niin en yhtään vietinkään puolesta tätä ihmettele... Kuulin kisaa seuranneiden kommenteista, että jos jätkä hihkuu vieheen perään heti aamuseiskasta lähtien, juoksee kaksi kertaa oman rundinsa, ja finaalitkin ovat vasta päivän kolmanneksi viimeiset, ja SILTI vetäisee sertin pisteet, niin.. On se vain aikamoinen suoritus <3
Tässä pari otosta Maxista (kuvia rajattu ja skaalattu sivuille sopivaksi, sekä lisätty kuvien omistajan tiedot kuvaan):
Alkuerästä:
Finaalista:
(Kuva Päivi D.)
Kotipuolelta kerrottakoon sitä, että myös lauma on päässyt takaisin normaaleihin uomiinsa, noiden talvella alkaneiden kärhämien ja tappeluiden osalta. Cosmolla on todettu useita hammaspuutoksia, ja kun yksi etuhammas vihdoin murtui kahtia (varmasti tehden kipeää ja näin ollen luoden vieläkin ärhäkämpiä tilanteita tuon puolesta), päätettiin saman leikkausnukutuksen piirissä sitten kastroida Cosmo. Leikkauksesta on kulunut nyt lähes kolme viikkoa, ja aiempi tilanne on myös kääntynyt aivan ympäri, positiivisempaan suuntaan; vieläkään pojat eivät ole aktiivisesti samoissa tiloissa kotona, mutta ärinä toisia kohtaan on Cosmon osalta lähestulkoon täysin poissa, luonne tuntuisi olevan leikkauksen jälkeen se sama vanha, iloinen Cosmo :) Eläinlääkäri ei antanut mitään järkevää syytä sille miksi hampaita lähtee ja murtuu aivan yllättäen (neljä hammasta kuudessa kuukaudessa), tai miksi Cosmon kynsikin yhtäkkiä murtui talvella, luuston puolesta pitäisi ainakin olla noin muuten kunnossa, varsinkin kun muuten koira on ikäisekseen aivan huippukuosissa! Jäämme seuraamaan tilannetta, mutta eiköhän homma ala pikkuhiljaa jo helpottamaan.... :)
Seuraavina koitoksina onkin sitten näyttelypuolella Joensuun KV- ja KR-näytelmät elokuun puolessa välissä, sekä vinttariliiton (ja podengojen) päänäytelmä syyskuussa. Maastopuolella osallistutaan sitten jollain porukalla Suomenmestaruusmaastoihin (SVKL-maastot samalla) elokuun lopussa, sekä HVK:n maastoihin syyskuun loppupuolella. Muita tapahtumia ei olla vielä lyöty lukkoon, enkä osallistuvaa porukkaakaan noihin kaikkiin maastokisoihin ole vielä lopullisesti päättänyt :)
Tuurissa käyty kastumassa, ja ihan mainioin tuloksin! Kaapo korkkasi käyttöluokan H:n arvostelulla, kaatosateessa ja enemmän kiinnostuneena maassa lojuneista tyttöpisuista ja nakinpalasista kuin poseeraamisesta - pitänee taas muistuttaa tuolle miten kehässä pitäisi mennä, kun ei hetkeen olla herran kanssa missään käytykään.. Mutta Väinö repäisi sitten senkin edestä! Valioluokassa pämäytti ERI:n ja SA:n kera ROPiksi, niin yllättäen että! Tuomarina ollut Unto Timonen kehui Väinöä kaikin puolin, vaikka totesikin että esimerkiksi etupäässä on vielä hieman 'kehitettävää', pienensievän vahvistumisen kautta. Se jos mikä kelpaa meille, oikein ylpeä olen pikkuäijästäni - Väinö on kuin onkin tainnut sitten vihdoinkin kasvaa aikuiseksi (kropaltaan, ei mieleltään ;)), kun tälläisiä tuloksia alkaa pukkaamaan! Myös Max suoriutui mainiosti, saaden (ainoana keskarina) ERI:n; SA:ta ei tullut pienen arkailun takia, muuten arvostelu olikin sitten oikein mieltälämmittävä! :) Kuvassa pojat n. 5min kehän jälkeen, eipä olosuhteitakaan tarvitse siis kauheasti selitellä.. ;)
Eilen sitten käytiin Väinön ja Cosmon kanssa eläinlääkärissä, parinkin asian vuoksi. Cosmolle kokeillaan nyt ensimmäistä kertaa hormonipistosta, josko se vähän tasaisi äijän aivohäirinkejä ja veisi sitä pahinta ärjytestosteronia pois. Päivän jälkeen eron alkaa jo huomata, vaikka ell totesikin että vaikutus alkaa olla parhaimmillaan vasta 2-4pv päästä; esimerkiksi tänään Cosmo ei olekaan sitten enää ollut niin pipokireällä kuin aiemmin, ja Maxiakin näyttää sietävän taas hieman näppärämmin. Eiköhän me noista vielä käytösterapian avulla saada kunnollinen lauma, ja jos hormonipistos tehoaa toivotulla tavalla (eikä ei-toivottuja sivuvaikutuksia tule), voi Cosmokin sitten menettää omat pienet palluraisensa ihan lopullisestikin. Sen kuitenkin näkee vasta parin kuukauden päästä, kunhan ensimmäinen etappi saadaan suoritetuksi!
Mutta sitten Väinön ell-reissuun; Väinöltähän kuvattiin lonkat ja kyynärät, että saadaan nekin sitten vihdoinkin virallisesti tietoon! Ainakin ell:n mukaan kuvat näyttivät alustavasti hyviltä, viralliset tuloksethan tulevat vasta useamman viikon päästä. Sain kuitenkin itsellekin kotiinviemisiksi yhden setin kuvia, sillä ensimmäisissä vedoksissa tuo tunnistuslappu oli hujahtanut vähän liian ylös ... no, herran persusta :D Tässä siis huono otos kuvista, lievästi epätarkka kun partsin ikkunaa vasten yritin tuota kameran kanssa sovitella.. ;)
Alla vielä jotain hieman virallisempaa, eli upouudet FI MVA ja FI KVA-m -pönöttimet! Kyllä nyt kelpaa olla!
Nyt on taas pari näyttelyä ja juoksukisat takana, hui hai ja hengähdys! Lahden jälkeen käväistiin poikien kanssa Tampereella näyttäytymässä, jossa tuomarina oli portugalilainen Vitor Veiga (mm. sikäläisen podeyhdistyksen pj); Max ROP, sert ja cacib, Väinö ja Kaapo EH:t. Arvostelussaan Veiga kehui Maxin päästä varpaisiin, kyllä saa olla ylpeä pienestäsuuresta miehestä! <3
Tampereen jälkeen käväistiin Turun maastoissa, tarkoituksena oli juoksuttaa sekä Kaapoa että Väinöä pienissä, että Maxia keskareissa. Viime hetkellä Maxin osallistuminen veti kuitenkin häränpyllyä, kun kilpakumppani ei saapunutkaan paikalle - pieni pupunjahtaaja joutui siis pettymään, kun vieheenvetolaitteen ääni houkutteli mutta jahtiin ei siltikään päästy. Toisaalta, Kaapo yllätti sitten sitäkin paremmin...
Yhteispisteillä 524 Kaapo veti sekä alkuerissä että finaalissa ykköseksi, ja meno oli muutenkin aivan uskomatonta - viehe pysyi koko ajan näkösällä, Kaapo tykitti kuin viimeistä päivää!! Saatiimpa samalla myös se lähtö aikaiseksi josta olen Kaapon kisauran alusta alkaen haaveillut - Kaapon siskopuoli (lue: identtinen, hiukan tyttömäisempi kopio Kaapusta :D) Lilli nimittäin starttasi Kaapon kanssa alkuerissä! Väinökin yritti parhaansa, mutta jälleen kerran koppa teki temppunsa - tai Väinö teki siis temput kopalle. Tällä kertaa oli upouusi koppa kokeilussa, ja finaaleissa sitten Väinö sai jotenkin keploteltua alaleukansa ulos siitä, siten että vauhti tyssäsi lopullisesti. Tällä hetkellä onkin sitten harkinnassa se, kannattaako Väinöä juoksuttaa ennen kuin saadaan käyttöön sellainen koppa joka oikeasti pysyy päässäkin - turvallisuus kun tulee ehdottomasti ennen kaikkea muuta!
Tänään kävimme myös Viikissä match showssa Maxin kanssa, kun kovasti tuo vielä isoja ihmis- ja koiramassoja joskus jännittelee. Alussa Maxin häntä käväisikin pari kertaa piilossa koipien välissä, mutta lopulta poika rentoutui ja oli taas oma ihana itsensä. Lopputuloksena Max sai hienosti punaisen nauhan, ja ryhmässä lopulta sitten sijoittuikin, punaisten viidenneksi! Erityisesti kehuja saatiin jäppisen liikkeistä, kovin kauniisti Max kuitenkin tepasteleekin, sekä kehässä että sen ulkopuolella!
Seuraavaksi vuorossa on Tuurin Miljoonakoira-näyttely parin viikon päästä, ja sitten taidetaankin pitää pientä taukoa ennen Maailmanvoittajaa Pariisissa; sinnehän lähtee pelkkä Kaapo, kun taas muut pojat (mitä suurimmalla todennäköisyydellä) tulevat kisaamaan podengojen maastomestaruustaisteloissa. Hieman liian myöhään tajusin että tuo WW ja maastomestaruus ovat juuri samalla viikonlopulla ajoitettuna, muutenhan olisin ehdottomasti ilmoittanut Kaapon juoksemaan - no, ehkä sitten taas ensi vuonna... ;)
Tänään oltiin siis Lahden KV-näyttelyssä, jossa Väinö räjäytti oman pienen pottinsa... AVO ERI-1, SA, PU2, serti, vara-cacib, ja upeasti sitten valiojuustojen hienoon joukkoon.. On tätä odotettukin! <3

Vuoden 2011 maastokausi on nyt korkattu, AIVAN UPEIN TULOKSIN!!
Kaapo on siis vihdoinkin käyttövalio, viimeinen maastoserti tupsahti Talvimaastoissa Mustialassa, pistein 481! Sekä alkuerät että finaalit menivät perusvarmasti, juoksuparina molemmissa oli (kukapa muukaan kuin) Väenö. Upeaa saavutusta juhlittiin aivan loistavilla pupu-patsailla (kisajärjestäjä SBK:lla oli ainakin maku kohdallaan ;)), sekä myöhemmin kotiinpaluun jälkeen mahtavilla broilerin fileepihveillä! Väinö sai myös sertin arvoiset pisteet, 432; Väinön fiilis oli kisoissa enemmän kuin kohdallaan, ennen finaalia pieni metsästäjä lähes huusi suoraa kurkkua nähdessään vieheen viereisellä pellolla :D Vielä kun saataisiin kunnon koppa (sellainen joka ei käy pellolla mönkijöiden lytättävänä, eikä lähde nenästä irti tai poskille hengailemaan ;D), niin sitten Väinölläkin voisi olla elementit kohdallaan - tuleva kausi näyttää miten käy! :D
Toinen todellinen yllättäjä Talvimaastoissa oli Max. Max, kera juoksutoverinsa Lunan, oli ensikertalainen pupun perässä. Alunperin ehdittiin jo mietiskellä että kuinkakohan nuoriso meinaakaan sitten lopulta juosta - vai jäävätkö vain leikkimään keskenään, siihenkin kun serkuksilla on kovin taipumusta! :D Alkuerissä Max ei tajunnut lähdössä vieheen päälle oikeastaan ollenkaan, vaan yritti silmä kovana tuijotella vierestä kulkenutta mönkijää; onneksi Luna lähti kuin tykin suusta, houkutellen Maxinkin peräänsä! :D Finaaleissa sitten Maxillakin oli jo homman pointti selvillä, ja juoksun aikana draivi selvästi näkyi - loppusuoralla pienen pojan suusta kuului aivan hervoton älämölyhuuto, kun pupu piti saada kiinni! ;D Max veti aivan uskomattomat pohjat juoksullaan, ja sai sitten lopulta ensimmäisen sertinsä pisteillä 509! Upeita pisteitä korostaa vielä se, että tämä oli ensimmäinen kerta kun kukaan meidän pojista (uusi KVA-M mukaanlukien ;)) on mennyt tuon maagisen 500 pisteen rajan paremmalle puolelle! Taitaapi olla se seuraavan sukupolven TYKKI jo kehittymässä... ;)
Uusi vuosi, uudet kujeet! (Oikeasti vanhat kujeet jatkuvat, mutta kukapa niitä muutenkaan muistaisi ;))
Tovi on kulunut viimeisimmästä sivupäivityksestä, koko loppusyksy oli meillä senverran tekemisentäyteistä ettei sivuja yksinkertaisesti ehtinyt päivittelemään. Nyt korjataan sitten sekin puute! Paljon on sattunut ja tapahtunut, toisaalta on elämä pötkötellyt eteenpäin ihan normaalistikin.
Max täytti marraskuussa vuoden, ja onkin nykyään aikamoisen vakuuttavan näköinen nuorimies! Pieni vauva on ehtinyt jo kasvaa isoksi mieheksi, vaikka ainakin näin omistajansa mielestä on kyllä vielä yhtä pieni beibi kuin ennenkin :) Max on käynyt näyttelyissä suhteellisen kiitettävällä tuloksella, sieltä ollaan ehkä eniten haettu kokemusta ja itsevarmuutta tulevaisuuden koitoksiin. Max sai tammikuun alussa myös ikioman kilpailukirjansa, joten Talvimaastoissa ajateltiin kokeilla PUPUnjahtaustakin ihkaensimmäistä kertaa! Allergioiden osalta Max pärjää kohtuullisesti, iho on parantunut jo täysin, ja turkkikin on alkanut kasvaa sekä pituutta että karkeammaksi. Korvat vielä välillä vähän kutittelevat, mutta vain nimellisesti.
Väinökin täytti syksyllä sen maagisen kaksi vuotta, ja jahtaa nyt sitten AVOimessa luokassa sitä viimeistä sertiään. Tästä pikkumiehestä on tullut oikein ison egon omistava pärriäinen, tytötkin ovat kovasti alkaneet kiinnostaa! Väinö sai syksyllä myös ensimmäisen jälkikasvunsakin, valitettavasti pienenpieni prinsessa siirtyi pilvenreunalle vain kahden päivän ikäisenä :(
Lokakuussa 4 vuotta täyttäneellä Kaapolla on nyt myös sertit lähestulkoon täynnä, nimittäin maastovaliojuustoksi aikomisessa. Kaapokin tulee osallistumaan Talvimaastomittelöihin, joko sitten jossain vaiheessa tänä vuonna napattaisiin se viimeinenkin meriitti valioitumista varten! Kaapo yllätti myös Helsinki Voittaja- ja Voittaja 2010 -näyttelyissä, H-EH -putki meni nimittäin vihdoinkin poikki; molempina päivinä tuli ERI, ja Voittajan tuomarikin sanalliseenkin arvosteluun kirjasi ukkelille lauseen "SUPER temperament"! Kaapolta kuvattiin joulukuussa myös lonkat ja kyynärät, ja hyvinhän ne toimivat, tuloksin 0/0 ja B/A.
Myös Cosmo jaksaa vielä pötkötellä mukana, 6-vuotissynttäreitä vietettiin nyt tammikuun alkupuoliskolla. Tällä hetkellä Cosmo on toipilaana, sillä eilen pienen äijäukkelin kynsi oli jollain lailla vääntynyt iltalenkin aikana / jälkeen (ei mitään tietoa missä vaiheessa tapaturma on käynyt, Cosmo ei siitä ainakaan kertonut), ja tänään kynsi sitten poistettiin eläinlääkärin avustuksella. Sen verran pahasti oli mennyt että koko kynsiluu oli jo alunalkaenkin poikki, niin että ydin meni myös; tulevaisuus näyttää kasvaako reikään enää koskaan uutta kynttä, vai mennäänkö tästä lähtien tassuvajakkina eteenpäin ;) Potilas on onneksi reipas, ja niin kovin urhea muutenkin <3
Alan tässä taas kohtapuoliin päivittelemään muitakin osioita pikkupodengos.fi -sivustolle, näyttelyarvosteluissa ja muissa tiedoissa voi kylläkin kestää tovin kauemmin (köh-köh, arvosteluthan eivät tietenkään ole hukassa, vaan kovin hyvässä tallessa - niinkin hyvässä, etten muista missä...) :D Eiköhän tästä taas päästä jonkinlaiseen vauhtiin jossain vaiheessa, eikä näin pitkiä päivitystaukoja enää tietoisesti tehdä. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille meidänkin puolesta, ja hauskoja podengopöhellyksiä kaikkien karvapallojen omistajille!