Kuulumisia 2009



13.12.2009


Pörö pörö ja töttöröö. Nyt on sitten vuoden viimeiset näyttelyt kahlattu läpi, ei mitään sen suuremmin mainittavaa menestystä tullut. Voittaja-09:ssä lauantaina Kaapo pokkasi EH:n (whii, astetta parempi kuin viime vuoden pläjäys!), ja Pohjoismaiden voittaja-09:ssä sitten palattiin taas lähtöasetelmiin H:n kanssa. Molempien päivien tuomarien miinuskohtana olivat liikkeet; mutta myönnettävä on, erityisesti lämmitti lauantain kommentit, jossa Kuupan karvanlaatua kutsuttiin jopa fantastiseksi! Tuomari veti lauantaina samaa linjaa kuin aiemmin kesäpäivillä, joten ylläreitä ei siinä suhteessa. Sunnuntain tapauksesta en sitten sen enempää ala pauhaamaan, oli vähän kummallisuuksia lähes kaikissa podengokehissä......

Mutta sitten hienoihin uutisiin, joita olen jo hetkisen tässä pantannut. Monelle ei varmastikaan tule yllätyksenä se, että olen jo vuosikausia kuolaillut ja haaveillut karkeiden keskikokoisten perään - podengojahan nekin, mutta vähän suuremmassa mittakaavassa kuin nämä minisintit :D No, nyt se sitten otti ja pamautti....

Tervetuloa Vehkakallion Ferrari, alias Max, meidän laumaan!




Pennut ovat nyt lähes 5-viikkoisia, ja voi jösses kun ovatkin syötävän suloisia.. Kävimme pienellä visiitillä katsastamassa nappuloita viikko sitten, ja todellakin tuntui siltä että pentuaitauksessa ollessani Ferrari oli kuin liimattu meikäläiseen. Kauniita olivat myös pentuesisarukset, mutta tämä täplikäs kaveri vei huomion itseensä heti alkujaan. Kaikkea piti maistaa, haistaa ja kokeilla, ja varmasti (jossei tarkat silmäparit olisi vieressä seuranneet ;)) olisi vaavi lähtenyt jo heti mukaan :D Pieni on meillä ensisijaisesti uutena perheenjäsenenä, mutta (tapojen mukaan ;)) aiomme myös kokeilla näyttelemistä ja PUPUjuoksuja, sitten kun aika koittaa. Nyt pitää vain odotella näpit syyhyten, että vauva ehtii kasvaa luovutusikäiseksi asti! Ei malttaisi, ei malttaisi sitten ollenkaan... :D

Vauvakuvia löytyy täältä.

Hieman surullisempana uutisena näin loppuun se, että maailmaan ei olekaan tulossa pikku-Kaapoja ainakaan lähiaikoina, sillä valitettavasti Niika-neitonen ei ole kantavana. Seuraavalla kerralla sitten ;)

28.11.2009


Ja tällä kertaa Turussa, ihan kivasti meni päivä. Mukava tuomari, joka aika kokonaispiirteisesti arvosteli molemmat pojat, jäi (erityisesti viime viikkoon verraten!) erityisen hyvä maku suuhun. Kaapokin pääsi jopa pu3-sijoitukselle, ja sai hienon vara-cacib -ruusukkeenkin - ei sitä siinä vaiheessa oikein kehdannut sanoa, että ei meidän KV-valio näitä oikein enää tarvitsisi.... ;) Positiivista tässä reissussa oli erityisesti se, mitä Väinöstä sanottiin. Okei, keskenkasvuinen rääpälehän tuo vielä on, mutta tuomarin mukaan potentiaaliakin löytyy! Voitaisiinhan me tuota liikkumistakin vähän katsoa tarkemmin, sekin riippuu niin paljon sekä Väinön omasta mielialasta että meikäläisen käsittelystä (samoin kuin Kaapon etuaskellus ;)), mutta menköön.. Ei nuo näyttelyt koko elämää tee, mielummin on keinuvasti hauskaa kuin tikkusuorana murjotusta!

Vaikka näyttely menikin ihan hyvin, ei lähtemisestä oikein voi samaa sanoa.. Päivän mittaan sitten pakkailtiin kamppeet ja suunnattiin autolle, pojatkin ihan valmiita jo koppaan. Näyttelyalueelle tultaessa meidät oli ohjattu järjestelmällisesti pysäköintiruutuun, ja sinnepääsyssä piti hieman kiertää ja kikkailla yhden pienenpienen lyhtypylvään taktisen sijoittelun takia. No, eihän sitä puolenautonmitan päässä ollutta lyhtypylvästä enää poislähtiessä muistanut - eikä se auta vaikka kuinka varmistat ettei kukaan ole peruutushetkellä takana, jos kyseinen lyhtypylväs jää auton rakenteiden taakse täysin piiloon.. Mazda siis rytättynä, ja takaluukkua ei ennen korjausta aleta availemaan :D Pitää pistää suuri kiitos sille taholle joka meidän takaluukkuhäkkiä aikoinaan suunnitteli, ja päätti lisätä häkkiin toisenkin oven vastakkaiselle sivulle; kotona takaluukkuvankila saatiin sitten vihdoin puretuksi, kun revittiin ensin koko takapenkki alas, ja sieltä sitten seinän läpi käytiin hakemassa matkalaiset Kaapo ja Väinö takaisin elävien maailmaan :P No, onneksi materiaali on vain materiaalia, pistääpähän ainakin seuraavalla kerralla miettimään että pysäköidäänkö järkevästi vai sinne minne pysäköinninjärjestäjä meitä pakosta tunkee :D

Kahden viikon päästä sitten Messari, aapuuuvaaa.. Panokset kovenee vuoden loppua kohden, pitänee siihen mennessä puunata ja tuunata Kaapo karvoineen vähän vähemmän räjähtäneeseen kuntoon ;) Saas nähdä mitä sielläkin sitten käy...



24.11.2009


Ja ihan muistutuksena vain, ottamiani valokuvia ei ole ensisijaisesti tarkoitettu yleiseen jakoon. Niitä saa kopioida omaan, yksityiseen käyttöön, mutta toivoisin että kysyisitte luvan tai edes mainitsisitte asiasta jos haluatte niitä julkistaa muilla kanavilla (kotisivut, blogit, Facebook......). Tämä koskee sekä kotisivuilla olevia että Picasaan laitettuja kuvia.

22.11.2009


Juupajuu, ja nyt on sitten tämän vuoden Jyväskylä takana. Ei mitään hehkuttamista, Kaapolle EH ja Väinölle H, tuomari oli toooooodella tiukalla päällä. Erityisesti Kaapon arvostelussa ei selvää syytä tuosta EH:sta saa, mutta tuomari suullisesti rundin jälkeen selitti, että etuaskellus oli täysin väärin. Ei yhtä, eikä toista, mutta useamman kerran hoki kuinka huono ja väärin Kaapon kävely edestä on, "muilta ominaisuuksiltaan koira onkin sitten ihan hyvä".. Ymmärtäähän tuon, eikä ole edes ensimmäinen kerta kun Kaaposta tuota mainitaan.

Toinen asia onkin sitten Väinön kohdalla. Tuomari aloitti aamun arvostelunsa näiden junnuluokan urosten kanssa, ja oli ihan uskomattoman kriittinen jokaisen kanssa. Väinö sitten näköjään veti pohjat siinä kasassa.. Mikään ei näyttänyt olevan oikein, ja usein karkean kiitoksen saanut turkkikin oli kuulemma aivan hirveä. Tietenkin kriittinen saa olla, mutta pitäisi tuossa ottaa huomioon koiran luokkakin - junnut eivät tunnetusti ole podengoissa "täydellisiksi kehittyneitä", ja se pitäisi ottaa arvosteluissakin huomioon. Kuten Väinön sivuilta saa luntata, itse arvostelussa ei ole mitään positiivista tai edes neutraalia sanottavaa, pientä "body is ok" -fraasia lukuunottamatta. Tiedossa on että Väinö näyttäisi kehittyvän vähän hitaammin, mutta ei se nyt NOIN väärin ole kasvanut! Lauseet kuten "completely wrong" eivät välttämättä kuuluisi vielä kehittyvän junnun arvosteluun, oli arvostelija kuka tahansa. No, mielipide on tuomarin, jokainen tulkitkoon asian laajemmassa kontekstissa.. Faktahan on että Väinö on ihan loistopodengo, sekä luonteeltaan että potentiaaliltaan, enkä edes sano tuota siksi että jätkä kuuluu meikäläiselle. Mutta ei siitä sen enempää, kun satavarmasti ruutujen toisella puolella kuitenkin tuhahdellaan tälle tekstille muodossa tai toisessa. Hohhoijjjaaaa.....

Ensi viikolla uusi kokeilu Turkkusessa.

10.11.2009


Jälleen ilouutisia (tai ainakin tavallaan), sillä eilen ja tänään on posti tuonut mukavia yllätyksiä! Eilen tuli postinkantajan ojentamana jättisuuri pahvirulla, ja tänään sitten kirje samalta lähettäjältä. Belgian puolella näyttäisi oleilevan taho nimeltään FCI, joka hirmuisesti haluaa tehdä meidän Kaaposta ihan virallisesti

KANSAINVÄLISEN MUOTOVALION!


Eli nyt se on sitten ihan virallisesti virallista, eikä yhtään vähennä iloa vaikka sitä jo puolisen vuotta sitten Tallinnan-reissun jälkeen kovasti hehkuttelinkin.. Yay!

Seuraava etappi näyttelyrintamalla onkin sitten Jyväskylä kahden viikon päästä, ja siitä seuraava sessio on viikon päästä Turussa. Näihin kahteen näyttelyyn lähtevät sekä Kaapo että Väinö, Cosmo saa jäädä kotivahdiksi. (Köh, ihan niin kuin Cosmo mitään edes vahtisi, yleensä kuitenkin vain painelee peittojen alle lämpimään ja takaisin koisimaan kun aamuisin lähden liikenteeseen ;)) Voittaja-näyttelyitä lukuunottamatta (sinne vain Kaapo) pidetäänkin sitten vähän vaisumpi loppuvuosi, ainakin noin virallisten koiraharrastusten kannalta. Eipä se ihmisenergiakaan aina kaikkeen riitä, nytkin aikamoisen flunssapöpön alistamana tätäkin kirjoittelen.

Lisättäköön muuten vielä ohimennen, että kesän podekuvia olisi saatavilla, heti kun saan haltuuni koneen jolla niitä saan vähän helpommin pistettyä Picasaan. Eli vaiheissa ollaan... Samoin ovat Seinäjoen näyttelyarvostelut tulossa meidän poikien osalta, nyt kun vihdoin sain unohduksissa olleet arvostelut takaisin itselleni :D

1.11.2009


Tervetuloa maailmaan, podengovauvat!

Tässä viikonlopun myötä meillä kävi siis vierailulla ihanaakin ihanampi Niika-neiti (Harpa da Terra de Montoito), ja jos kaikki menee hyvin niin tuossa vuodenvaihteen tienoilla Hirsituvan kennelissä voi kuin voikin pyöriä pienenpieniä kaapokopioita (taino, toivottavasti siis tulevat myös emäänsä... ;)). Nyt vain sormet ristiin että kaikki onnistuu kuten pitääkin!
Tässä pari otosta parista:





30.10.2009

Nyt on sitten lomat lusittu, käväisty Seinäjoen kv-näytelmässä ja vierailtu siellä ah-niin-tärkeässä käpymetsässäkin. Kuvasatoa riittää. Seinäjoella Väinö sai EH:n tullen junnuissa kakkoseksi, ja Kaapo heitti valiojuustoissa ERI:n, neljännelle sijalle omassa luokassaan. Valitettavasti Sjoen kuvasato oli aika heikonlaista ja erityisen tärähtänyttä, pitäisi varmaan hommata kameraan joku megahehkulamppu noihin halliolosuhteisiin... ;) Kuvasta näkyy Väinön hienoakin hienompi kehäkävely, tassut aivan vinksinvonksin (eikä vähintäänkään menosuuntaan!), ja katse tarkasti fiksaantuneena kameramieheen. Piuha sentään vähän ohjastaa sitä minne pitäisi mennä, tuon tyylin tuntien voitaisiin vaikka kävellä päin betoniseinää ilman että vömppä sitä huomaisi... :D

Kauhajoella olikin sitten menoa ja meininkiä. Pojat saivat nauttia syksyn viimeisistä ok-keleistä, ja päivittäin mentiinkin sitten ihan vapaana painelemaan käpymetsään. Kyllähän se hihnatta mellastaminen vielä kolmenkin koplan kanssa onnistuu, kunhan on tarpeeksi ovela ja vikkelä; erityisesti Väinö on keksinyt että "pääsee kauemmas kuin muut", ja lähtee vaivihkaa tutkiskelemaan metsästä kuuluvia ääniä ilman sen suurempia huolia ihmisistään.. Onneksi kävyt viehättävät Väinöäkin, pentu palautuu vähän helpommin hihnatettavaksi kun heittää sitä pari kertaa suoraan nuppiin kävyllä.. (Hyvä sihti ainakin meikäläisellä, jos ei muuta positiivista tuosta rulianssista keksi..! ;)) Väinölle menevät myös tyylipisteet käpyjen kiinniotosta: kun toiset osaavat jarruttaa hieman ennen käpyä, Väinö vetää täysiä päin, ottaa kävystä kiinni ja täydestä vauhdista sitten pyörähtää kuperkeikkaa ja kärrynpyörää, pää paikallaan ja kroppa ilmassa. Sitten varmistetaan että on se käpy vielä mukana, ja takaisin porukan mukaan.. Sitkeä pikkumies, ei voi muuta sanoa!

18.10.2009


Eilen vietettiin Kaapon 3-vuotissynttäreitä, JEE! \o/ Lähdettiin taas vaihteeksi koko viikonlopuksi pohjoiseen reissuun, ja Kaapo pääsikin sitten oikein urakalla telmimään metsässä rakkaiden KÄPYjensä kanssa. Viikonlopun kohokohta taisikin jäppiselle olla se, kun sai kannettua metsästä pois peräti viisi (5!) käpyä, kaikki suht suuria ja kaikki ungettuna yhteen ja samaan suuhun :D Olisipa vain ollut kamera mukana....

Kävimme tänään myös pienenpienessä match showssa, mielessä vähän harjoittelu ensi viikon Seinäjoen kv-näyttelyä varten. Kauhajoella siis hyväntekeväisyysmätsäri kyseessä, joten senkin osalta ihan hyvä fiilis noin kokonaisuudessaan. Mutta voi jösses, kun voi ilma olla kylmä.. Kolmisen tuntia vieteltiin ulkosalla, koirat suurimman osan ajasta autossa lämmittelemässä, lopun aikaa Väinö taisikin viettää Eeron takin sisällä! Moni tulikin ihastelemaan kun nappisilmä tai korvanpuolikas vetoketjun välistä vain törrötti.. :D Muiden karvallisempien koirien kyllä kelpasi olla, mutta nämä portukaalioidit kun eivät ole sen paksumpaa turkkia tai alusvillaa itselleen kehittäneet, niin aika nopeasti alkoivat tassutkin maasta jo nousta. Lopputuloksena Kaapo pääsi pikkukoirissa punaisten joukkoon, Väinö vielä vähän haparoi ja sai sinisen nauhan. Eikä tuolla kyllä kauheasti oltu podengoja ennen nähty, sain ilmoittautumisessakin ihan tavata miten rotu noin kokonaisuudessaan kirjoitellaankin ;D

Ohessa pari kuvaa tekemisentäyteisestä reissusta, mitä nyt ehdin eri asioilta räpsimään. Niin, ja nyt ovat sekä Kaapo että Väinö saaneet ikiomat JUSSI-paidat itselleen! Vähän kokeiluahan tuo oli kun yritin reippaasti isommalle ja rintavammalle koiralle tehdystä kaavasta jäljitellä podengoskaalaa, mutta ihan hyvin näyttäisivät mahtuvan päälle. Tiedä sitten mitä pojat tykkäävät, kun "taaaaaas pitää pukea" kylmien ilmojen tullessa... x)

3v, ja heti nirsoillaan lahjojen kanssa!

Väinön uusi JUSSI (v2.0)!

Tekeillä oleva JUSSI (v1.0) mallin päällä sovituksessa.

Pysyy sitä näinkin lämpimänä. Samaan syssyyn mätsärin kylmyydessä kehitettiin myös "kerrospodengo"; Kaapo ja Väinö yhteislämmityksessä. Ei ihan täydellinen versio vielä, kun alimpana oleva Kaapoottori näytti olevan takin lämmössä vetelä kuin löysä makarooni konsanaan.. ;D

Synttärionnea vielä kerran Kaapon pentuesisaruksille, isukille (täyttivät 3v ja 4v 17.10.09), sekä D-pentueesta Lillille (3v 13.10.09)!


28.09.2009


Väinö kävi tänään 1vee-rokotuksilla, ja samalla katsottiin polvet. Tuloksena terveet 0/0, ja eläinlääkärin kehut reippaan vilivilperin käyttäytymisestä, kun ei sitten mitään ongelmia ollut tutkimuksen missään vaiheessa! Onneksi olen Vämppää totuttanut pöydällä hengailemiseen jo pennusta pitäen, nyt se sitten vihdoinkin palkitsee... ;)

27.09.2009


Olipa kerran Helsingin seudun kennelpiirin maastomestaruuskisat Tuomarinkartanolla.. Ja olipa kerran Kaapo, joka juoksi ja pinkoi PUPUn perässä minkä kerkesi, ja tuli lopulta kymmenen popodongin keskuudesta KAKKOSEKSI, saaden Hopeaa HSPK:n maastomestaruudessa, ja mikä upeampaa, SERTIN! (Kyllä, capsia käytetään ja paljon, koska tämä on ihan oikeasti mahtijuttu... ;D)

Kauheasti ei tuota PUPUilua ole harjoiteltu, nämä oli siis toiset kisat koskaan. Viimeksikin oltiin tokia, ykkösenä tälläkin kertaa sama pinkoja. Enkä kyllä yhtään pistä pahana sitä, senverran kova tapaus kyseessä.. (Onneksi olkoon vain sinnekin suunnalle ;)) Eniwho, Kaapo otti ja yllätti. Itse yllätyin jo siinä vaiheessa kun pääsimme ekaa kertaa pellon vierelle - Kaapo pörisi, mörisi, ulisi ja itki, PUPU (ja erityisesti pupumoottori-mönkijän ääni) oli jotain todella innostavaa. Alkuerissä Kaapo oli sitten kovinta mahdollista vastaan, ja aika tasavertaisesti siellä mentiinkin - välillä jäljessä, välillä edellä, ja lopulta Kaapo pääsi vieheenkin ihan itse 'tappamaan'! Neljäs jaettu sija tuli pisteillä 226.

Viisi podengoa otettiin finaaleihin, ja Kaapo sitten juoksenteli yksinään porukan keskellä. Loppuun astihan siinä mentiin, välillä sai vieheen vetäjäkin pistää vauhtia PUPUun, kun niin innokkaasti paineltiin perään... Kauan kesti tulosten odottelu, ja aika ällikällä olin lyöty kun palkintojenjaossa Kaapo vihdoin nimettiin 464 pisteen voimin hopeasijalle! Eipä sen puoleen, PUPUmoottori-mönkijä oli palkintojenjaon taustalla pörrännyt juuri hetkeä aikaisemmin, joten meidän pieni menijä otti ja kieltäytyi tulemasta enää takaisin rivistöön palkintojen saamisen jälkeen.. Kun koko päivän ollaan oltu ulkona, juostu pari jättirundiakin, ja koira tahtoo vieläkin PUPUn luokse, niin.. Kyllä se siitä selvästi tykkää ;D Niin, ja se eka sertikin sieltä tupsahti, kera HSKP:n maastomestaruuden hopeasija!

Harrastukseksi en tätä maastojuoksentelua koskaan tarkoittanut, mutta kyllähän se on itsekin pakko myöntää että koira selvästi pitää pinkomisesta.. Tänä vuonna ei enää taideta juosta missään, mutta pitänee sitten ensi kaudella katsoa mihin PUPU vie. Oli miten oli, on silti aivan mahtavaa nähdä kuinka koira todella nauttii menemisestä, sehän se päätarkoitus kuitenkin on. Pieni vipeltäjä elementissään ;)

19.09.2009

VÄINÖ 1V!



Niin ne pienet vain kasvaa... (Huom. Kuvassa kyseessä täsmälleen sama pöytä! Loput kasvukuvat löytyvät linkkien takaa..) Illalla luvassa makkarakakkua ;)

Onnittelut vielä sisaruksille, Kaapolle, Hallalle ja Pilville! :)

13.09.2009


Damdidamdamdam.... Ja Porvoossa oltiin, Väinö (uskokaa tai älkää!) ROP! Meni kyllä odotukset itselläkin vähän ylösalaisin, kun tuomari alkoi sirottelemaan koiria "omille" paikoilleen. Eli meidän EH-H -putki katkesi nyt tähän, itse olenkin koko ajan sanonut että arvosteluista huolimatta, Väinö on kyllä ihan nappiosuma pieneksi podengopojaksi.. Myönnettävä on, todella tyytyväinen olen tämän päivän kulkuun! :) Luonteen osalta en voi kuin pyöritellä päätäni; kehän laidalle asettuessamme taustalla oli kaksi jättisuurta leonbergiä, jotka kovasti yrittivät näihin pieniin sintteihin tutustua. Kun muut podengot eivät oikein tykänneet tai muuten vain jännittivät kyseisiä jättiläisiä (kyllä muuten itsekin olisin!), niin Väinö vain katsoi kerran päälle, käänsi selkänsä ja yritti leikkiä toisten kavereiden kanssa. Kyseiset lempeät jättiläiset, joiden pää oli muuten isompi kuin Väinö kokonaisuudessaan, sitten vähän väliä kävivät moikkaamassa meidän pikkumiestä, joka ei ollut moksiskaan uusista tuttavuuksista.. Sen voin ainakin sanoa että ei olisi kyllä noin letkeästi ja iisisti onnistunut, jos mukana olisi ollut Kaapo tai Cosmo, eli jättisuuri plussa siitäkin Väinölle :D

Suurimpana erona tässä näyttelyssä edellisiin verrattuna oli ehkä se, että kehä oli hiekkamaalla (vs nurtsi). Väinö käveli paljon tasaisemmin (vs se peruspomputtelu epätasaisella ruohomaastolla), eikä kyllä yllättäen mitään nameja jahdannut maastakaan, vaikka muiden mukaan niitä sinne oli oikein kunnolla edellisten koirien aikana viljeltykin. (Jeh, onhan siinä miinuspuolensakin että on viimeinen koirakasa aikataulullisesti!) Suht tarkkaan tuomari kyllä näytti koirat katsovan, ja enemmän kuin useaan otteeseen maiskutteli ja vihelteli koirille, vaikka yritinkin kovasti pitää Väinöä poseeraamassa mahdollisimman tasaisesti.. (Eihän siitäkin sitten lopulta mitään tullut, mutta niinhän podengon pitääkin olla.. :D) Junnupuolella Porvoon näyttely palkitsi myös rotunsa parhaan juniorin, jonka Väinö myös pokkasi.

Suurempien kehien kohdalla energia sitten alkoi jo vähän loppumaan, sekä ihmisellä että esiteltävällä. Kyseessähän oli siis ensin Royal Caninin Rop-junnuista koostuva kehä, sitten perinteinen ryhmäkehä. Pariin otteeseen Väinö nukahti syliinkin, kun kokoontumiskehät vähän venyivät.. Seurana siellä meillä oli ihanaakin ihanampi Minni-prinsessa, joka (Väinön lentäessä ulos ekalla rundilla :D) pääsi lopulta sitten kahdeksan parhaan vitosryhmäläisen joukkoon! Eli olivat ne podengotkin ihan melkein-loppuun asti edustettuina...

Päivä venyi pienelle miehelle aika pitkäksi, enkä yhtään ihmettele että heti kotiin päästyään simahti sohvalle, eikä ole vieläkään siitä hievahtanutkaan. Taino, häntä on pariin otteeseen alkanut heilumaan aivan hullun lailla, kaippa jotain kivoja unia nähdään... Kiva päivä kyllä noin kokonaisuudessaan, vaikka nuo ROP-kehät vetävätkin päivän aina törkeän pitkäksi. Jos ensi kerralla jäätäisiin sitten "vain" vsp:ksi.... ;)

09.09.2009


(Varovaiset lukijat varokaa, tilitystä tulossa!)

Ja sitten on taas yksi näyttely takana, Väinölle H. Tuomari oli todella tiukkana, karkeista (4kpl) yksikään ei saanut EH:ta parempaa. Kuten Väinön näyttelyarvostelustakin voi lukea, monessa asiassa olisi vielä "kehittämisen varaa"; rehellisesti ottaen, alkaa tuntumaan siltä että tuomarit ovat alkaneet vaatia koiralta täydellisyyttä JO junnuluokassa, joka ei sinällään ole edes mahdollista. Alkoipa Kaapokin tulemaan mittoihinsa vasta parin vuoden iässä, eli kuinkakohan voidaan olettaa että tälläinen alle vuotias sintti olisi samoihin mittoihin ehtinyt "kehittyä ja vahvistua kauttaaltaan". No, on mikä on. Odotellaan vielä viikon verran ja katsotaan, jatkuuko tuo H-linja Porvoossakin.. (Hu-oh)

Toinen mihin olen kiinnittänyt huomiota nykynäyttelyissä on tuomareiden linja "sopivien" ja "liian pienten" podengojen kesken. Rotumääritelmän mukaanhan podengon pitäisi olla sen 20-30 senttiä säkäkorkeudeltaan, mutta annas olla jos näitä koiria oikeasti löytyykin! Tänäänkin eräältä 24-senttiseltä nuorukaiselta löytyi arvostelulappusessa kommentti "liian matala", Väinöltä ei korkeudesta niinkään mainittu mutta pienuudesta nyt kuitenkin. Että jaa'a... Itsekin olen vähän ristiriitaisin mielin liikenteessä, onhan tuo meidän Kaapokin siellä koon ylärajoilla, 31 sentin kanssa - toisaalta, kun nämä vähän suuremmat ja vahvemmat podengot ovat menestyneet, on vertailemisen lähtökohta sinällään vähän huonompi näille pienemmille yksilöille. (Ok, sitä en kiellä, kyllähän Väinössä vielä kehittymisen varaa on, pienenpieni sinttihän tuo vielä on :D) Eniten ehkä mietityttää se, että kun rodun keskuudessa puhutaan että pienet podengot (erityisesti karkeat!) ovat selvästi kasvaneet ja jo liian suuriakin jo löytyy, niin näyttelypiireissä tätä on alettu pitää hyvänä asiana, kun (podengo-kokemattomammat?) tuomarit ovat tähän tottuneet ja eivät tiedä asian todellista laitaa. Okei, itsekään en ole häävi sanomaan asiaan mitään sen virallisempaa, sen vastuun sysään rodun kasvattajille (vink-vink ;)), mutta näin riviharrastajana kuulostaa vain todella oudolta tilanteelta, erityisesti tuon Open shown jälkeisen jutusteluhetkenkin sisältöä miettiessä. Siihen kun vielä tungetaan Portugalista tulevat outoakin oudommat säännöt (mm. karvapeitteestä, tietyn värityksen kieltämisestä muutenkin pienikantaisella rodulla jne), on soppa jo valmis. Jösses, monimuotoisuus kunniaan, miksi IHMEESSÄ halutaan tehdä jokaisesta podengosta samanlainen, -värinen ja -kokoinen, yhteen muottiin mahtuva stereotyyppi, jolle aivan varmasti tulisi seuraavan X vuoden aikana samat perinnölliset sairaudet ja vaivat kuin monella muulla enemmän jalostetulla rodulla. Ei haloo...

Muttajuu, Porvooseen ensi viikolla, odotuksia ei sen pahemmin ole. Sain vihdoinkin purettua kamerasta podefestien kuvat, tungen ne kohtapuoliin Picasan ihmeelliseen maailmaan. Ja varoituksen sanana, erityisesti iltakuvissa tulee olemaan kauuuuuniita ihmisiä... Koirathan ovat nyt onneksi aina kauniita <3 ;)

30.08.2009


Nyt on sitten podefestit takana, eikä mikään pahempi viikonloppu ollutkaan. Voimat ovat vieläkin vähän poissa, mutta onko tuo nyt mikään ihme; kahdet näyttelyt, podepäivät, hautajaiset, ja molemmat kaksijalkaisista vielä pahasti kipeinä. Mutta mitäs pienistä ;)

Lauantaina oli ensin vuorossa Tervakosken kv-näyttely, jonne oli ilmoittautunut kahdeksan pientä karkeaa. Väinö oli ainoa junnuluokassa, esiintyi vähän miten sattuu, josta sitten tipahti tuo H. Myöhemmin kuulin että tuomarilla oli "liikepäivä", no ihmekös se sitten.. :D Kaapo taas otti ja pamautti, valioluokassa ainoana uroksena kapusi VSP:ksi asti, kuulemma liikkeistä jäi ero ROP- ja VSP-koirien välille. Kaapon ollessa tuomarin kopeloitavana pöydällä tuomari totesi, että oli kiinnittänyt huomiota juuri tähän koiraan jo ennen kehän alkamista. Kuulemma valioluokka on vain epävarmoille tuomareille, "kyllä hyvän koiran pitäisi muutenkin tunnistaa".. Tuohan lämmitti sytäntä oikein erityisesti!

Tervakosken jälkeen suunnattiin vartin ajomatkan päähän Lempivaaran puolelle, jonne siis podengopäivätkin sijoittuivat. Open show oli laitettu pienen pelikentän sisään, ja tuntui että podengoja vilisi kaikkialla! En ehkä kauheasti liioittele jos väitän että aiiinakin miljoona podengoa nähtiin lauantain aikana.. Tuplalaskutus sikseen ;) Ihanaa nähdä kuinka iloisissa merkeissä näyttelyssäkin voidaan olla, kaikilla vastaantulijoilla oli ainakin pieni hymy naamallaan. Teki hyvää nähdä että meidänkään pojat eivät ole ainoita joista lähtee ääntä kun läheltä menee mopo tai pyörä; lähes jokaisella podengolla oli sama reaktio aidan toisella puolella suhaaviin asioihin :D Konsertti pystyyn vain...

Open show:n kehässä meni aika pitkälti kuin osasin odottaakaan, tuomari Veiga nakitti mm. Väinön karvoista. Ok, eihän tuota minisinttiä trimmailla yhtä pitkälti kuin muita, sen myönnän itsekin. Väinöllä kun oli vielä jäljellä ne dinosaurus-kaulakarvat; lähtivät muuten tänäaamuna pois, ja heti muuttui ilme. Joskus pitäisi vain osata luopua niistä vauva-ajoista, muodossa tai toisessa.. ;) Kaapo toisaalta veti yhtä varmasti kuin aina ennenkin (oikeasti, tuon koiran kanssa on ihanaa olla kehässä, sen verran helppo on nykyään viedä! Pitäisiköhän Väinöäkin vähän harjoittaa..? ;)). Kaapo oli siis luokkansa kakkonen, ja kokonaiskisassa PU3! Vähän kyllä harmitti kun vasta paikan päällä kuulin paras pää-kisasta, ja olisihan noita yksiköitä voinut ilmoitella parikisaankin.. Mutta minkäs teet :D Kaapo sen sijaan osallistui sisko- ja veikkapuoliskojensa kanssa jälkeläiskehään, jossa isukki Sulo johti komppaniaa. Tuomarilta tuli kiitosta, eli kyllä se komeus sieltä jostain tulee.. ;)

Kuvia on reilusti, pistän myöhemmin esille. Valitettavasti kamerankin objektiivi otti ja hajosi, joten ihan puhtain paperein ei viikonlopusta selvitty.

16.08.2009


Ihan uskomaton viikonloppu takana! Lauantaina oli vuorossa Svkl:n päänäyttely, johon osallistuivat Väinö junnuluokassa ja Kaapo valioluokassa. Yhteensä karkeita pieniä oli ilmoitettu 39kpl, joten tuloksena Kaaponkin PU3 oli aika upea suoritus. Väinö esiintyi hienosti, ja vaikka saikin tulokseksi EH-3:n, ei se menoa haitannut - tärkeintä oli (ainakin itselle) nähdä, kuinka hienosti pieni mies on oppinut kehässä kulkemaan. Tuomarikin tämän huomasi... Wautsivau :)

Lauantaina Mustialassa nähtiin myös kasa sisaruksia ja äiskiä ja iskiä, sekä Kaapolta että Väinöltä. Itseasiassa, Kaapolla oli aikamoinen läjä läsnä: Oli isoäiskä-Vilmaa, äiskä-Vippaa, systeri-Veeraa yms.. Väinö taas tapasi pitkästä aikaa Pilvi-siskoaan, Kaapo-veikkaansa ja aika pitkälti ensimmäistä kertaa isukkiaankin! Ja olihan se äiti-Veerakin siellä (edelleen :D) läsnä. Yhtä ja samaa perhepotrettia ei saatu tällä kertaa otettua, mutta pienissä erissä kylläkin. Kuvia löytyy runsaasti täältä. Myös poikien näyttelyarvostelut on laitettu omiin osioihinsa; itse olen erityisen ylpeä siitä, että Väinön kohdalla tuomari totesi pojalla olevan "good overall balance" ja hyvät liikkeet, joista erityisesti ensimmäinen lämmittää sytäntä :)

Sunnuntaina oli vuorossa sitten juoksupinkomiset, ekaa kertaa siis Kaapolle. Odotukset olivat aika pitkälti nollassa, taisinkin jo etukäteen todeta että ainoina toiveina oli se että Kaapo a) lähtisi edes hiukan liikkeelle b) osaisi käyttäytyä :D. No, joskus sitä aliarvioi koiraansa vähän turhankin liikaa... Alkuerissä Kaapo oli kokeneemman juoksijan parina, ja vaikka toinen jäikin jo alkutahdeilla matkasta, Kaapo otti ja posautti koko radan loppuun asti, ja sai (kuulemma) aivan upeat pisteet 262. Kaapo oli siis toinen niistä kahdesta pienestä uroksesta, jotka eivät keskeyttäneet. Heti ekan rutistuksen jälkeen Kaapo oli selvästi syttynyt, tämä oli se "meidän juttu"; finaalia odotellessa oli ihan oikeasti täysi työ pitää koira poissa pellolta ja viehettä jahtaamasta, kun lämmitelläkin piti! Finaalissa Kaapolla oli sitten aivan uskomattoman kova ja osaava vastus. Tuo meidän ensikertalainen ei ihan samaan tahtiin päässyt, vaikka lähtö olikin niin vauhdikas että itsekin sain takajalkojen multaryöpyt suoraan suuhun.. (Dääm, Kaapo, ei sen niin pitänyt mennä!) Kova oli yritys, mutta vastustajan vauhdin myötä viimeisissä kaarteissa viehe pääsi sitten hukkumaan, ja Kaapo jäi ihmettelemään keskelle peltoa - mihin ihmeeseen se viehe nyt katosi, kun juuri oli tässä! Ilahduttavaa oli sentään huomata, että kun lähdin hakemaan koiraa takaisin pellolta, niin se suhasi vieläkin edestakaisin niillä paikkeilla missä viehe oli hukkunut; "pupu" oli tärkeä, ja niiiiin ihana... Antoipa Kaapo vielä ottaa kiinnikin, ja totteli kuin tottelikin "tänne"-käskyä, asia joka ei ainakaan kotosalla olisi ikinä onnistunut.. ;) Eniten yllätti se, että kun kanniskelin koiraa takaisin kentän reunalle, olisi se mielellään lähtenyt vielä uudelleen näkyviin tuodun vieheen perään - ja melkein menikin, senverran kovaa lähti sylistä nykimään uudelleen näköpiiriin tulleiden muoviriekaleiden perään :D Kerrankin on pakko myöntää, ovat Lilli-systerin kanssa aika pitkälti samoista geeneistä lähtöisin (Lillihän on siis myös aivan upea juoksukoira), onneksi uskoin kehotuksia ja vein Kaapon pinkomaan... :) Niin, päivän lopputuloksena oli siis 262+150, eli 412pts ja vieläpä SA ("sertin arvoinen"), ja sijoitukseltaan Kaapo oli urosten toiseksi paras! Ei paha suoritus ensikertalaiselta, ei sitten ollenkaan... x)

Podepäivillä nähdään :)

09.08.2009


Kaikki hyvin valtakunnassa, uusia alueita taas valloitetaan. Sain nimittäin vihdoinkin otettua itseäni niskasta kiinni, ja hommailin Kaapolle ikioman maastojuoksun kilpailukirjan! Nyt meidän hirmutuhometsästäjällä on sitten oikeus kisailla muiden vauhtipetojen seassa, ainakin noin teoriassa. Käytännön touhusta ei sitten olekaan mitään hajua - Kaapohan on juossut radalla vasta kahdesti: ensimmäisen kerran possuteltiin Roturacessa vähän yli vuosi sitten (jolloin juoksi kyllä todella hienosti!), toisen kerran samaisella radalla viehe jäi vähän taka-alalle, kun ensimmäisen kaarteen ulosmenoaukko alkoi kiinnostamaan enemmän... ;) Viime tiistaina yritimme tähtäillä Hyvinkään maastojuoksuharkkoihinkin, mutta samana päivänä tehdyn mummola-visiitin takia vähän myöhästyttiin lippujenjaosta, ja kaikki paikat oli jo varattu kun saavuimme paikalle.. Ensi kerralla sitten vähän paremmin ajoissa ;) Sitä ennen kyllä ehditään kokeilla tuota Mustialan maastojuoksukisaakin, eli aika pitkälti Kaapon omien vaistojen varassa ollaan siellä, kun ensijuoksut pitäisi suorittaa. Jännityksellä odottaen...

15.8. Lisäyksenä:
Eilen testailtiin vielä Väinön jahtiviettejä, kun oltiin sintin kanssa yksin flexillisellä iltalenkillä. Tuossa vieressä on pieni metsikkö, jonka takana suht suuri nurtsialue, joka vetää aina välillä iltahämärässä puoleensa näitä naapuruston "pikkupupuja" (rusakko siis kyseessä, karkeasti arvioiden ainakin joku 8+-kiloinen, eli isompi kuin omat pojat!). Puput ovat jo hyvinkin tottuneet ihmisiin ja koiriin (naapurusto kun kuhisee molempia ;)), eivätkä välttämättä lähde karkuun jos vierestä ohi kävelet. No, mehän käveltiin, eikä kauhean usein tuota flexiäkään käytetä... Väinö ampaisi, pääsi LÄHELLE, kuulin hampaiden vain napsuvan. Pupu tietty lähti pakoon läheisen leikkipuiston puskien suojaan. Matka jatkui tienviertä samaan suuntaan, ja yhtäkkiä Väinö teki taas äkkikäännöksen, hyökkäsi hyvinkin määrätietoisesti puskan syvyyksiin, häntä vispaten ihan täysillä.. Myönnettäköön, ikinä en tietoisesti päästäisi koiriani toisia eläimiä vahingoittamaan, mutta kyllähän se hyvältä tuntui nähdä kun pieni ötökkä jahtaa toista sydämensä kyllyydestä, ja vielä paluumatkallakin heiluttelee iloisena häntäänsä että "melkein saimpas"! Tiedä sitten häntä mitä olisi käynyt jos olisikin saanut kiinni, pupu kun on ihan oikeasti tuplaten Väinön koosta... xD Hyvällä omallatunnolla kuitenkin ollaan, sillä kyseinen pupu on hyvinkin tottunut tämäntyyppiseen käytökseen, ja usein koiria ärsyttääkin (on jopa seurannut meitä lenkilläkin :D).. Toissa-aamunakin kyseinen pupu istuskeli tuossa päätien vieressä, keskellä pahinta ihmisryysistä; vieressä vilkas bussipysäkki, kauppa, ja kasa työmatkalaisia, ja toinen ottaa elämän rennosti.. Ei se meidän pojilta vain onnistuisi :D

Mutta nyt kokeilemaan Mustialan näyttelytouhuja, 39 pientä karkeaa luvassa. Tapahtui mitä tapahtui, varmasti upea päivä on tulossa, ja upeita podengoja nähtävillä! Ja huomenna ne juoksut, jaiks... :D

26.07.2009


Tänään oli vuorossa kaikkien rotujen näyttely Tuomarinkartanolla, ja ihan kivastihan se päivä pyörähti: viiden pienen karkean podengon keskuudesta Kaaposta väännettiin ROP, ja Väinö sai EH:n hyvän arvostelun ja lupaavien suullisten kommentien kera. Ryhmäkehässäkin käytiin, mutta "tavalliseen tapaan" podengot vilkaistiin vain pakon kautta, ja sekä sileät että karkeat versiot heivattiin ensimmäisen aallon mukana pois isojen ja pörröisten (ja tietty ryp-1 -basenjin ;)) ryhmäkehästä.

Itse olen kuitenkin todella tyytyväinen tähän päivään, lähinnä poikien yksilöllisten arvosteluiden osalta. Erityisesti jännitti Väinö; eihän me olla kauheasti kehissä vielä pyöritty, eikä tuo jäppinen ole muutenkaan läheskään "valmis" podengo (vaikka kovaa vauhtia isoksi pojaksi kehittyykin!). Tuomari oli siinä mielessä todella miellyttävä, että antoi omat kommenttinsa sekä kehässä että kehän ulkopuolelle, ja antoi yleisölle asti mielipiteensä ja syynsä koirien järjestyksestä. Tätä en ainakaan itse ole ennen nähnyt tuomareiden tekevän, jäi todella positiivinen maku suuhun :)

Väinön osalta tuomarin mielestä Väinössä oli paljon potentiaalia, mm. todella hyvät hampaat, naaman ja pään rakenne ja karvanlaatukin sai suullista plussaa. Ihan samaa mieltä olen tuomarin kanssa, Väinössä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta vastahan tuo rääpäle on junnuihinkin päässyt! Eli hiljaa hyvä tulee.. Kaaposta taas totesi, että on valionarvonsa ansainnut - jee ;) Tulokset voi jälleen kerran lukea poikien omilta sivuilta, ja kuviakin pistän heti kun ehdin vähän palautumaan päivän töpsöttelyistä. Koko päivän nimittäin viettänyt auringonpaisteessa, ja tuo meidän kepo rohmusi koko ajaksi sen ainokaisen istumapaikan, eli meikäläisen jaloissa päivän ravaaminen alkaa kyllä hiukan jo tuntumaan... ;)

19.07.2009


Ja kesälomat on lusittu, snif. Olimme siis viikon verran reissussa, koko podengokatras mukana: ensin kaverin mökillä viikonlopun verran, ja sitten K-joella loppuviikon ajan. Aika pitkälti koirien ehdoilla mentiin, joka tarkoittaa lähinnä metsässä samoilua, käpyjen viskontaa ja uimista. Epävirallisessa kävynheittokisassa voittajaksi selviytyi Anna itse, Eeron jäädessä lyhyemmillä käpymitoillaan toiseksi. Pojat auttoivat tiimellyksessä, ja takaisin sisälle päästessä Kaapo oli jo aivan dööd - mutta minkäs teet kun jokainen käpy piti käydä "juoksemassa kiinni" :D

Myös uimisen puolella tuli uutuuksia vastaan, kun Väinö pääsi ensimmäistä kertaa polskimaan. Kesähän on pienelle miehelle (joka muuten tänään sen 10kk) täynnä uutuuksia, ja myös vedellä läträäminen oli pieni ja jännittävä yllätys. Ensimmäisellä kerralla Väinö seisoi alle 10cm syvyisessä vedessä aivan jäykkänä, ja ainoana ajatuksena oli vain päästä pois kauheasta tilanteesta. Toisella kerralla sitten oltiin hiekkamontulla, jossa koiraa kastettiin vähän raaemmalla kädellä - kun pieni mies sitten huomasi ettei se vesi NIIN hirveää olekaan, ja samalla näki kuinka Kaapo läiski ja läträsi aivan sydämensä kyllyydestä, niin tilannekin vähän rentoutui ja Väinö uskalsi kokeilla uimisen saloja. Ja kuten kuvasadostakin käy ilmi, kyllähän se siihen uimiseen sitten tykästyikin! Tässä vielä parit maistiaiset:


Kaapon bravuuritemppu.
PLÄTS!

Väinökin pulahti.
Cosmoa ei saa veteen sitten millään!

Tänään pitäisi vielä sitten ottaa Väinön 10kk-kuva, jos ja kun lomaltapalautumiseltani jaksan. Löytyy sitten sieltä tutusta paikasta jossain vaiheessa. Väinöstä on kuoriutumassa aikamoinen "iso mies", se on varmaa - poikien keskenäiset taistelut ovat lisääntyneet taas selvästi, ja suurimpana kysymysmerkkinä on juuri tuo pieni äijä, joka uhoaa ja ärsyttää niin kauan ja paljon kuin vain ikinä voi. Jos Väinö olettaa että sille tehdään vääryyttä, se kyllä kuuluu, enkä kyllä pahemmin ihmettelekään jos noinkin sinnikkään räksytyksen ja ärsytyksen jälkeen esim. Cosmolla palaa välillä hermot... :D Mutta tämähän on ihan normaalia kolmen koiran koplassa, eikä mitään hälyyttävää käyttäytymisen puolesta, sen on varmaa. Muutenhan Väinö onkin sitten vaikka kuinka sosiaalinen, menee aivan sekaisin pienistä muksuista ("niiden PITÄÄ leikkiä mun kanssa, kun noinkin iloisesti kikattavat"), ja käskytkin menevät entistä paremmin taas perille. Hihnalenkeillä Väinö yrittää kyllä aina välillä vetää, mutta ainakin vielä palaa ruotuun paljon paremmin kuin nuo itsepäisemmät isot pojat (Köh-köh :D). Viimeisen viikon aikana huomasin kyllä selvästi sen, että vapaana ei tuota pientä ukkelia enää uskalla pahemmin pitää: kun vietit ja uusien asioiden jahtaaminen vievät mennessään, eivät korvat ota vastaan enää minkäänlaisia käskyjä ja sehän ongelmia aiheuttaakin.. No, toisaalta Cosmo oli samassa iässä täsmälleen samanlainen, joka sinänsä lohduttaa Väinönkin kohdalla - toivoa on vielä, kun isot pojat näin vanhemmiten osaavat kuin osaavatkin jo käyttäytyä, vapaana tai ei... Murkkuikäinen on murkkuikäinen, eihän sille mitään mahda :D

28.06.2009


Tänään oli vuorossa Hämeenlinna, ja oikein hienoin tuloksin: Kaapo oli PU1 ja VSP, ja Väinö sijoittui hienosti ekaa kertaa junnuluokan kautta urosten kolmoseksi! Päivän saldona oli siis yksi pokaali (jonka takia muuten käännyttiin vielä takaisinkin, ja päädyttiin lopulta 5h ylimääräiselle huviajelullekin :D), kasa kokemuksia ja pari erittäin kärtsännyttä iholäiskää siellä sun täällä! Oh well, mitäpä sitä ei tekisi kauniilla ilmalla... ;)

Väinö oli kyllä positiivinen yllätys tuolla kehän puolella, käveli (ainakin aluksi) niin nätisti että. Tuomarikin totesi että ompa hauska pikkupakkaus, arvosteluunkin kirjoitteli jotain "houkuttelevasta juniorista"... Iloinen persoonahan tämä on, eipä siitä mihinkään pääse. Väinöllä tökkäsi kuitenkin heti, kun huomasi että itse ei pääse enää kehään, vaan Kaapo viipottaa tavoittamattomissa menemään - eipä pieni mies malttanut omaa vuoroaan odotella, kun oli niin hirmuinen kiire kehän ulkopuolella veikan kanssa telmimään.. Olipa se paras uros -kehäkin aika sekamelskaa, kun joukon (ainoa) junnu ei suostunut kävelemään, vaan olisi niiiin mielellään hyökännyt jonon vikana töpöttelevän kaaposaaliin kimppuun ;) Ja on myönnettävä, kuuma aamu oli rokottanut jo osan tuon pienen vipeltäjän energiasta, ties mitä olisi käynyt jos kaikki virta olisi kuin olisikin ollut tuossa vaiheessa tallella... :D Poikien arvostelut löytyvät kohtapuoliin omilta sivuiltaan, kunhan ehdin saamaan kunnon suomennuksen tuosta ruotsinpläjäyksestä, ja kuviakin löytyy Picasan puolelta.

Tästä eteenpäin itse olen sitten ihan kahden koiran voimin liikenteessä, kun nuo meidän Äijät ottivat ja lähtivät lomailemaan. Eli karkeat tapaukset kotona, ja non-karkeat versiot kesälaitumilla. Saas nähdä mitä tuostakin seuraa, aivan varmasti jo huomenna iskee ikävä, sekä Cosmolle että meikäläiselle ;) (Ja pidäkin Eero siitä koirasta huolta, tai muuten...! ;))

No, uhkailut sikseen :D Seuraavaksi pidetäänkin sitten kuukauden tauko näyttelyhommista, ja otetaan iiiihan iisisti.. Heinäkuun lopulla onkin vuorossa Helsingin kr-näyttely, elokuun puolella Mustialan päänäyttely ja popodong-päivien Open Show -näyttely elokuun lopulla. Samaan syssyyn tökkäsin pojat myös ihan vieressä olevaan Tervakosken kv-näyttelyyn, nyt vain pitää toivoa että aikataulut eivät menisi pahasti päällekkäin noiden kahden kanssa.... :D Eli ei liialti näyttelyreissuja näin kesälle, otetaan ihan rennosti ja etsiskellään mahdollisimman paljon käpyjä (Kaapolle), kasveja (Väinölle) ja tyttöjä (Cosmolle) metsistä ja mantereilta.

21.06.2009

Juhannus tuli ja meni, aika pitkälti koirien "ehdoilla" pörräiltiin. Tässä hieman kuvasatoa viikonlopusta: todistetusti vauhtia oli (melkein) enemmän kuin podengolaki sallii, kun päästettiin pojat juoksentelemaan vapaana juhannusviheriöillä. Väinön kohdalla oli ensimmäinen kerta kun näin villinä pääsi pinkomaan, ja köpelöstihän siinä meinasi käydä... Pitää varmaan pitää tuolle pikkupenikalle viiielä yksi kertausharjoitus "tänne"-käskyn kanssa :D Kaikki lenkit tehtiin vapaana metsässä, jossa erityisesti Kaapo oli huipussaan - käpyjä, käpyjä, KÄPYJÄ! Myös Väinö opetteli käpyjen salaisuuksia, vaikkei vielä niin niistä innostunutkaan... Cosmo taas metsästi vain mustikanvarpuja ja muurahaisia tassuistaan, mutta sehän ei taida ketään yllättää. ;) (Valitettavasti en kameraa tuonne metsälenkeille ottanut, omat käpälät kun olivat aika pitkälti käytettävä hyttystenkarkoitukseen..)

Kyllä se aurinkokin sieltä hiukan...

Iso mies ja iso pallo

Pieni mies ja pienempi pallo

Koko koira ihan vinossa, häntää myöden!



Saalistaja ja saalistettava! Cosmo näyttää suunnan ja Väinö sanelee tahdin. Huomatkaahan Cosmon painovoimaa uhmaava, wannabe-spock -poseeraus... :D

07.06.2009



HUH, nyt on sitten käyty taas Virossakin. Ja damdidam, tuloksena ihan mahtavia juttuja: Kaaposta tuli kerta heitolla sekä Eestin voittaja 2009, Eestin muotovalio kuin kansainvälinenkin muotovalio! EstV-litania jatkuu, kaksi vuotta jo peräkkäin.. :D

Lähdettiin siis reissuun Kaapon, Lillin (Sandeisan Delicia) ja Liinun (Sandeisan Gengibre) kanssa. Paatilla yli, hotellissa pe-la yö ja sitten lauantaina illalla takaisin; ei sen kummallisempi reissu, jos noin yksinkertaisesti pistetään. Mutta voi, hauskaa oli...! Tytöt ja Kaapo pistivät välillä oikein kunnon pirskeet pystyyn, erityisesti Lilli pääsi aina välillä oikein kunnolla vauhtiin. Hotellihuoneessa taiteiltiin kolmen eri sängyn välissä, alla ja sisälmyksissäkin, ja käytiimpä siellä pistämässä suhteellisen korkealla oleva pöydänpäällinenkin uusiksi. Liinu on muuten aika tyttö pomppimaan... ;)

Eniten näyttelypaikalle mennessä pelotti, että alkaa satamaan. Viikonlopuksi oli Tallinnaan luvattu vaihtelevaa säätä, ja kyllä ainakin perjantaina ja la-aamuna taivaalta jotain ripottelikin. Välillä venailtiin autossa, ja mietittiin pahinta mahdollista sadekuuroa joka kuitenkin tulisi kohta niskaan... Mutta eipä tullut: heti kun podengokehät olivat alkamaisillaan, alkoi aivan upea auringonpaiste, joka sitten otti ja pysyi koko loppupäivän :)

Kehässä oli yhteensä kahdeksan karkeaa ja kolme sileää popodongelia, joista jokainen kyllä päästeli menemään ilman sen suurempia vastalauseita. Junnuluokan nuoria neitejä vähän jännitti viereisessä kehässä tallustelleet ajokoirat (mitä beagleja nyt olivatkaan), toinenkin siskoksista oli ihan ensikertaa kehässä muutenkin. Nättejä neitejä molemmat, ja erityisesti Liinu ihastutti kovastikin.. Tuomari tarkasteli koirat aika pitkälti "normaalin kaavan" mukaisesti, eli sen ihmeellisempiä ei sen suhteen tapahtunut. Kuulemma kylläkin oma naamani oli poikkeuksellisen suuressa virneessä sen jälkeen kun Kaapolle ojennettiin vaaleanpunainen nauha, kun jo aiemmin olivat hehkuttaneet että (kilpakumppanin ollessa jo Eestin valio) se oli ainoa mitä tarvittaisiin. Loppujenlopuksi Kaapo kulki aivan loistavasti kehässä, ja selvästi nautti siitä huomiosta mitä siellä sai - eikä edes lähtenyt nurtsiakaan sen pahemmin kesken käppäilyn skannailemaan, kuten joskus aikaisemmin on tehnyt :D No, nyt meillä on sitten peräti kv-valio klaanissa, ei kyllä paha suoritus sitten ollenkaan. Kuten Lillin kv-valioituessa lupailin tuossa pari viikkoa sitten, perästä tullaan (vaikka vähän viiveelläkin...) ;) Kuvia näyttelystä löytyypi täältä.

Nyt ei sitten olekaan enää mitään "pakonomaista" tarvetta painella Kaapon kanssa kv-näyttelyitä, vaikka tähänhän tämä ei varmastikaan jää - kyllä tuo poika niin kovasti tykkää kehässä kuljeskella että itsekin ihmettelen.. Väinölle ei välttämättä samaa tahtia pistetä pystyyn, onhan Kaapollakin aikamoisen nopeasti kaikki pistelty menemään. Nyt nautitaan hetken aikaa kesästä, kärpäsistä ja auringonpaisteesta, eikä oteta sen suurempaa stressiä mistään. Mitä nyt putkirempan keskellä asustellaankin vielä kaiketi tuonne juhannukseen asti, mutta... Mitäpä noista :D

Seuraavana Hämeenlinna kesäkuun loppupuolella, sisältäen ensi kertaa sekä Väinön että Kaapon yhdessä!

31.05.2009



Nyt on sitten Väinönkin pentunäyttelyt ohi, suoranaisesta menestyksestä ei välttämättä voida puhua. Tuomarinkartanon pentunäyttelyssä Väinö oli ainoa laatuaan (karkeita yhteensä yksi, sileitä viisi), eikä tuomari sitten halunnut antaa karkeille mitään. Arvostelun voi lukea Väinön omilta sivuilta; omasta mielestäni rohkea ja reipas (vaikkakin paahteesta ja kuumuudesta hiukan väsähtänyt) pentu kulki aivan loistavasti, esiintyi ilman minkäänlaisia höpsötyksiä, ja pöydälläkin antoi käsitellä itseään kuin mikäkin konkari. Mutta eipä tuomari tykännyt, arvostelun mukaan liikkeissä tökkäsi. Pakko myöntää, vähän jäi kaivelemaan se että muut kp-pennut tallustelivat menemään välillä ihan miten sattuu, ja silti palkittiin.. Mutta yksi tykkää toisesta, ja toiset saavat jäädä omaan arvoonsa. Snif :(

Positiivista oli kuitenkin nähdä se, kuinka oikeasti reippaasti Väinö käyttäytyi. Cosmo ja Kaapo saivat jäädä kotiin, joten Väinö sai kaiken mahdollisen huomion - olivatpa sileät tytötkin aika hullaantuneita jössikästä, ainakin Minni-kaunokaiselta tuli käskyä että "toi on MUN kaveri" kun ihmiset haalivat Väinöä itselleen.. :D Onhan se kyllä myönnettävä, ihana nähdä kuinka kaiken hulinan ja vilinänkin keskellä jätkä suorastaan nauttii elämästä, ei pelkää tai jännitä mitään, ja häntä jaksaa väsyneenäkin heilua kaikille joilta huomiota vain irtoaa.. Luonteensa puolesta Väinö on (edelleenkin ;)) ihan ykköstyyppi, en vaihtaisi sitten mihinkään! Vaikka on se Minnikin aivan valloittava tapaus, kerta kerran jälkeen aina ihastuttaa itseäkin enemmän ja enemmän. :D

Seuraavaksi onkin sitten Kaapolla Tallinna, vähän jänskättää että miten käy. Paineet päällä, vaikka odotuksia ei saisikaan olla - tai niinhän ne aina sanoo.... ;) Kovasti vielä mietiskellään kesän näyttelyitä, en haluaisi ihan turhan panttinakaan noissa ravata, varsinkin kun parin viimeisen kerran jälkeen jäänyt niin paha mieli (joko omien odotusten tai muuten vain ympäristön osalta). Olisihan se mukavaa jos noista näyttelytouhuista saataisiin oikeasti mukavia tapahtumia, mutta ei, aina on joku jolta tulee napinaa, murjottavaa naamaa tai muuten vain "mun koira on parempi kun sun, lälläslää" -asennetta. Mutta piirit ovat mitä ovat, ei siitä sen enempää. Eipä meilläkään pojat mitään täydellisiä tapauksia ole, mutta kuka olisi - jokaisesta pitäisi löytyä jotain hyvää, piste. Toivottavasti kesän isommissa tapahtumissa menee sitten vähän kivemmin fiiliksien suhteen, varsinkin kun Kaapokin noin kovasti tykkää näyttelytouhuista; tänäänkin jäi niin surkean näköisenä eteiseen, kun tajusi että vain Väinö saa lähteä näyttelykamppeiden kanssa ovesta ulos.. Seuraavalla kerralla sitten toisen vuoro, ja sitten painellaankin varmaan ihan yhdessä kasassa loppuihin, kun ei ikäjaotteluakaan enää tarvitse pahemmin tehdä. Toivottavasti muissakin kesän ulkonäyttelyissä paistaa aurinko, rusketusta tuli ainakin tänään oikein runsain mitoin.. :D

24.05.2009


Eli tänään oli vuorossa Aptus, josta alunperinkin lähdettiin vain hakemaan tuomarin mielipidettä Kaaposta. Tällä kertaa käytiin, pyörähdettiin, ja lähdettiin pois, EH oli tuloksena. Tuomari antoi Kaaposta aikamoisen positiivista palautetta, mutta liikkeet tökkäsivät jostain syystä - itsekään en nähnyt että mikä siinä meni nakeiksi, ainakin omasta mielestäni (vaikkakin vähän väärästä perspektiivistä touhua katselinkin ;)) Kaapo kulki aikamoisen mainiosti! No, ensi kerralla sitten.. Arvostelun löytää tuolta Kaapon sivulta.

Seuraavaksi ensi viikolla Väinön viimeinen pentukokeilu, näyttäisi olevan ainoa pieni karkea koko tapahtumassa. Ei paineita tai huolia, katsotaan nyt miten tuo hörhöpetteri on viimeaikoina ottanut oppeja vastaan.. Eniten taitaakin jännittää tuo Tallinnan reissu Kaapon ja kumppanien kanssa parin viikon päästä: kuulemma kyseinen tuomari osaa olla tiukka, mutta toisaalta suurin osa muista karkeista onkin tyttöjä.. Sormet ristissä, saas nähdä miten siellä sitten hulinoidaan :D

17.05.2009



Eilen oltiin Tampereella pentunäyttelyssä, ihan mukavin tuloksin. Väinöllä oli kisakaverinaan oma veikka, Kaapo, ja tuli toiseksi; arvostelu oli se mitä haettiin, ja hyvin sain taas näkökulmaa siihen miten tuo pieni mies käyttäytyy aivan uusissa tilanteissa. Eihän se esiintyminen ihan nappiin mennyt, mutta ei sen tarvinnutkaan - oli todella mukava päivä todella mukavassa ympäristössä, ja se riitti meille :D Oli hauska nähdä veljeksiä yhdessä, ei ihan heti olisi kyllä arvannut että samasta pentueesta ovat; tai kyllähän niitä yhtäläisyyksiä löytyi, vaikka ulkonäkö onkin ensisilmäyksellä niiiin erilainen.. Tuomarikin yllättyi kun kerrottiin että synttärit ovat täsmälleen samat :D Väinö yllätti taas siinä, ettei oikein mikään jännittänyt - eipä olla ennen oltu ulkonäyttelyissä noin suurten koiralaumojen keskellä, joten sen puolesta ihan plussaa kaikki. Tassuttelualue (lue: epätasainen ja märkä yhdistelmä tuoretta ja leikattua nurtsia :/) kiinnosti vaikka kuinka, ja kyllä huomasi että ollaan eniten harjoiteltu tuota sivullakävelemistä juuri asvalttipinnoitteella.. Mutta eihän podengo tutkimisenhalulleen mitään voi, enkä periaatteessa halua sitä kieltääkään :D Arvostelun löytää Väinön sivuilta, ja kuviakin löytyy Picasan puolelta.

Kotiin saavuttuamme kävi sitten vähän hassusti, kun Cosmo otti ja piti pientä kurinpalautusta Väinölle. Vahvasti epäilen että nyt alkaa olemaan "kunnon" murkkuikä päällänsä, sillä Kaapokin on alkanut näyttämään pennelille "omaa paikkaansa". Ensimmäinen vekki ilmestyi pienenä pistoksena nenän toiselle puolelle viiksikarvojen sekaan, seuraava tuli parin tunnin päästä toiselle puolelle kuonoa, nyt vähän isompana verivanana. Vaikka Väinö osaakin pitää puoliaan, ja välillä on selvästi se aloittava osapuoli, taitaa laumanjohtajan väliintulolla olla taas kysyntää.. Katsoo nyt mihin tilanne menee, tänäänkin kaikki kolme ovat taas leikkineet ja telmineet täysillä, ilman mitään skismaa tai suurempia pörinöitä :D Voihan se tietty olla että eilen oli muutenkin liian suuri päivä, oli jännä huomata että erityisesti Kaapo oli selvästi kateellinen kun ei itse päässyt kehässä pyörähtämään... :D

Ensi sunnuntaina vuorossa onkin sitten Kaapon vuoro, tällä kertaa Aptuksessa. Ei sen suurempia tavoitteita, lähinnä kyseisen tuomarin (sama kuin Väinöllä Tampereella, siis) arvostelua Kaapulaapusta hamuan.. :D

Niin, ja pitäähän sitä täälläkin vielä hehkuttaa, senverran hienon jutun kuulin eilen: Väinön äiti (ja Kaapon sisko) Veera (Sandeisan Encanta) meni ja valioitui Varkaudessa, UPEAA! Onnittelut vielä tätäkin kautta sekä kasvattajalle että omistajalle, aivan loistojuttu kyllä!

08.05.2009


Kevät tekee tuloaan, ja pojatkin ovat alkaneet "heräillä": Kaapo juoksee käpyjen perässä, Cosmo juoksee tyttöjen perässä, ja Väinö... No, Väinö-pieni-possu juoksee kaiken mahdollisen perässä, ja syö ne jutut minkä perässä ei voi juosta! Niin, ja ihminen juoksee sitten puolestaan podengojen perässä, mutta sehän ei ole millään lailla vuodenaikaan liittyvä juttu.. ;)

Vielä kovasti odotellaan, että toukokuun näyttelyrupeama alkaisi. Melkeimpä kaikki toukokuun viikonloput sujuvat näyttelyiden parissa; kun ei Väinöä (penneliluokka) ja Kaapoa (isojen poikien luokka) saa yhdisteltyä, niin sitten painellaan eri paikkoihin eri koirien kanssa. Eilen tipahti näyttelyrintamalta myös postiakin, hetken piti itsekin ihmetellä että mitäs kivaa tässä on kyseessä: vuoden 2008 Hämeenlinnan näyttelyn järjestäjien kautta tuli FCI:n "diplomi" (eli kopiopaperi jossa hörinää ranskaksi, ja koiran nimikin "sinne suuntaan") Kaapon upeanupeanupeasta cacib-sertifikaatista. Hetken piti ihan oikeasti miettiä että onko tämä vai eikö tämä ole meille uutta infoa, mutta olihan se jo tiedossa.. Tiedä sitten mitä siellä FCI:n suunnilla ovat häröilleet, mutta kivahan se on moisista muistutella :D Tuon myötä aloinkin sitten laskeskelemaan, että meillähän tulee viime vuoden Tallinnan reissusta kohtapuoliin jo vuosi täyteen, joka tarkoittaisi sitä että kesäkuun alun jälkeen seuraavasta cacibista voisi uuden kirjainyhdistelmän lisätä Kaapon rimpsuun.. Mutta phuuh, ei silti saa mennä aikaansa edelle :D

Väinöstä on tullut oikein kelpokansalainen, ikäähän tuolla on jo sen 7,5kk. Ei räksytä (paitsi näitä perus-"kaapokiusaatuuauttamaan" -juttuja), ei hyöki minkään kimppuun, ja tykkää iiiiihan kaikesta mitä ikinä onkaan tarjolla. Linnut, lapset, ruoho, kaikki on letkutuksen arvoista, ja niinhän se pitääkin olla! Tietty, miinuspuoliakin löytyy, mm. kaikenmaailman pajukorien järsiminen (pitää varmaan lelukorit kohta vaihtaa..) ja luvattomien juttujen syöminen ulkona, mutta eiköhän sekin tarpeeksi monen kiellon jälkeen pamahda päähän. (Sormet ristissä ja mitäkaikkea, huhhuh!) Ainakaan vielä ei ole tullut ns. murkkutaisteluja ("kumpi on isompi äijä"), mutta onhan tässä vielä reippaasti aikaa sillekin. Fyysisesti ottaen Väippäri on ihan loistokunnossa, turkki on karkea kuin mikäkin, ja trimmatakin antaa :D Mitä nyt meidän trimmaukset rajoittuvat siihen kamman näyttämiseen, ihan samoissa karvan mittakaavoissa ei olla kuin Kaapo-the-turkin kanssa :D

Kuvassa muuten Cosmo ja Luna, se ihana neitokainen eräältä podengomiitiltä Heikinlaaksosta. Cosmo oli aivan myyty, kuinka noin ihania tyttösiä tekevätkään.. ;) Kuvia kannattaa käydä tarkastelemassa tuolta ulkoisen gallerian kautta, törkin sinne aina tasaisin väliajoin lisää. Valitettavasti kiintolevyjen hajoamisen myötä lähes kaikki vanhat kuvat ovat kadonneet (:( ), toivottavasti saadaan jossain vaiheessa palautukseen ja pelastettua vuosien saatossa kertyneet aarteet, pentukuvista lähtien...

15.04.2009


Phuuh, nyt on sitten Väinöstäkin väännetty maailmanmatkaaja! Jesseä (ja vähän ihmisiäkin) käytiin moikkaamassa, ja kokonaisuudessaan reissu meni mainiosti. Sekä meno- että paluumatkalla kaikki kentällä ja koneissa ihastelivat pientä ja "ah-niin-rauhallista" vaavia, ei oikein ollut sydäntä kertoa että tämä on kaikkea muuta kuin... ;) Kokonaisuudessaan Väinö oli aivan loistava reissukumppani, ja vaikka välillä vähän jännittikin (suuret ihmispopulaatiot rullaportaissa, HUI!) niin sen pahempia paniikki- tai hätäkohtauksia ei ainakaan matkojen aikana ollut.

Niin, ja olipa tuo ensimmäinen kerta kun pieni mies näki oikean KESÄnkin! Kun on syyskuussa syntynyt, ja talvi takana, ei voi olettaa että ruoho, kukat, ampiaiset (..) olisivat niin tuttuja. Ensimmäisen parin päivän aikana Väinöä ei meinannut saada pois puutarhasta, jossa muuten oli lähemmäs 25 astetta viileimmillään.. ;) Valitettavasti herra vauhtiaivo keksi myös, että vaikka puutarhaa ympäröi aita, voi naapurissakin käydä vierailemassa. Ja tämähän sitten aiheuttikin päänvaivaa... Ainakin meikäläiselle! Ensimmäisen kerran penneli oli hukassa vartin verran, ennenkuin tajusin missä mennään; kun ei tulla käskystä luokse, tai edes ilmoiteta olemassaolostaan, sitä on paha löytää pientä koiraa tiheän pensaikon läpi. (Kiitos Jesselle, että lopulta löysi karkulaisen ja kertoi siitä :D) Ja tietenkin, kun temppu oli opittu, oli se pakko tehdä uudelleen. Ja uudelleen, ja uudelleen... Viimeisen kaksi päivää oltiin ulkona sitten vain ja ainoastaan flexiin kytkettyinä, joka loppujenlopuksi ei edes haitannut meininkiä :D Vähän taisi pientä miestä potuttaa kun Jesse sai päähänsä taluttaa toista, kun ei sitten missään saanut olla sekuntiakaan rauhassa paikoillaan.. Toisaalta, ottaen huomioon että kyseessä on podengo, ehkäpä se ei ollutkaan huolista suurin. ;)

Jesse ja Väinö tulivat hyvin toimeen, vaikka välillä vähän neuvoteltiinkin siitä kumpi saa tehdä ja mitä. Ensimmäisen illan Jesse oli täysin Väinön kimpussa, raukalla kun ei ole yli vuoteen ollut toista koiraa lainkaan kaverinaan. Tämän jälkeen into hieman tasaantui, ja vasta loman loppupuolella arvon yksilöt olivat senverran sujut toistensa kanssa että kävivät jopa vapaaehtoisesti sniffailemassa toisen kuulumisia, ilman sen kummallisempia kikkoja. Jesse itsessään on yllättävänkin hyvässä kunnossa, vanhuus ei ole vielä päässyt pahemmin yllättämään. Ikäähän tulee siis tänä sunnuntaina jo peräti 11 vuotta.. Aiempiin vuosiin verraten Jesse on hieman rauhallisempi, mutta muuten väsymystä tms ei vielä pahemmin näy; riehukohtauksia tulee vieläkin, ja vaatimustasot (rapsutus- & ruokailu-) ovat täysin ennallaan :D

Kuvia reissusta löytyy vaikka kuinka, voipi olla että pistän tuonne gallerian puolelle jossain vaiheessa. Pieni valikoima löytyykin jo täältä.

Seuraavat 'suuremmat' koitokset ovatkin Tampere (Väinö), Aptus (Kaapo), Tallinna (Kaapo) ja Hämeenlinna (Kaapo & Väinö). Mietinnässä on myös Kaapelitehtaan pentunäyttely Väinölle, mutta sen suuremmalla varmuudella en vielä tiedä.

04.04.2009


Nyt on sitten Väinönkin "näyttelyura" korkattu, ja vautsi miten hienosti menikin! Lähdettiin aamulla aikalailla nollaodotuksin (hmmm, onkohan tälläkään kertaa luvallista liiotella, ainahan sitä odotuksia on :D), tai ainakin tietoisesti hiukkariikkisen vielä hataralle maaperälle. Väinö sai vasta aamulla pikaopetuksen poseerauksesta, ja kyllähän se vähän kehässäkin näkyi... :D Arvostelu meni kuitenkin ihan nappiin, tuomari huomasi juuri ne jutut mitä pitikin (sekä hyvässä että kehitettävien puolesta), ja kokonaisuudessaan ensimmäisenä kokemuksena Väinön osilta oli kyllä mukava reissu. Ja tuo jälkimmäinenhän on tietenkin tärkeintä...

Oli mukavaa nähdä Väinön sisarusparveakin, vain Pilvi-sisko puuttui laumasta, sitten setti olisikin ollut "täydellinen". Karkeita pentuja oli jopa kuusi kipaletta, joista viisi samasta kennelistäkin. Pakko myöntää, ulkonäöllisesti hajontaa oli aikamoisesti, sekä 'karvatyypin', värin ja olemuksenkin osalta. Siinä missä Väinö oli ns. niukkakarvaisin, olivat esimerkiksi Halla-sisko ja Kaapo-veikka aikamoisia kopioita toisistaan - aivan sulostuttavia tapauksia kyllä, nuo sisarusparven vaaleammat pörröpäät :D Nyt jo hiukan harmittaa etten kameraa ottanut mukaan, mutta kaippa muualta sitten tupsahtelee kuvia.. :) Tulipa vastaan sileidenkin vauvoja, aivan uskomattoman suloisia tapauksia hekin. Minnille vielä kerran terkkuja ;)

Väinön kävelystä on pakko huomioida senverran, että aika hauska tyyli jäbällä kyllä on painella kehässä. Arvostelussa on mainittu "hieman korkea etuaskel", joka on aika .. neutraali kuvaus tyylistä; itse kutsuisin Väinön vierellätassuttelua (kunnon kontaktituijotuksen kanssa) enemmänkin täsmämarssiksi, kun ihan tasatahtiin etutassut töpöttelivät menemään :D Ei tuo jätkä luonnostaan noin kyllä kävele, voipi olla että pitää ottaa tuo vierellä-käsky vielä uuteen opetteluun, kun näinkin tarmokkaasti ollaan eka opetus sisäistetty.. Noh, ompahan ainakin persoonallisuutta tuossa käppäilyssä! :D

Kova taisi olla silti tapahtuma pienelle miehelle, kun kolmen-neljän tunnin rykäisyn jälkeen suorastaan sammui kotona sängylle, eikä ole pariin tuntiin siitä minnekään hievahtanutkaan. Nyt tapahtumasta onkin helppo palautua, kun Cosmo ja Kaapokin aamupäivän aikana häippäsivät omille teilleen, Eeron kanssa "isojen poikien" reissulle pohjoiseen. Tiistaina me sitten Väinön kanssa lähdetäänkin vähän eri suuntaan, kun nokka suuntaa kohti etelämaita.. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, kun lentsikkaan yritetään ahtautua :D

29.03.2009


Ja taaaas tuhoja.... Kun piuhan kimpusta häädettiin pois, siirtyi arvon järsijä lelukorilleen; kun lelukorin kimpusta käskettiin pois (nyppi siis punottuja osia irti), siirtyi hän keittiön kaappeja maistelemaan. Ei meilläkään loistavasti mene :D Pitäisiköhän alkaa nappuloiden sijaan ruokkimaan tuota penneliä jollain vähän järeämmällä kamalla, esimerkiksi koivun- tai männynoksat voisivat olla suosittuja? Ehdotuksia otetaan vastaan! Viereisessä kuvassa yksi yritys, mutta eipä sekään kestä kuin pienen kokeilun verran, oli sitten kuinka tehokas tahansa.. :D

Väinöstä on muutenkin tullut aika ... äijä. Tänään ensin iloisesti leikkivät koko porukalla, ilman huolen häivääkään. Yhtäkkiä (syystä tai toisesta) Cosmo oli antamassa kurinpalautusta Väinölle, joka aloitti noin minuutin pituisen hätähuutoulinan, ihan niinkuin joku repisi osia irti. Todettakoon siis, että Cosmo ei ärise ellei syytä ole, ja satuttamaankaan ei ihan heti ole alkamassa. No, tilanne rauhoittui, mutta Väinö oli selvästi ottanut oppia: ennenkuin kukaan ehti reagoimaan mihinkään, oli pienellä pojalla jo hampaat irvessä, tuijotus päällä ja niskavillat pystyssä, ihan kuin jokin pieni gangsteri konsanaan. Cosmo vain ihmeissään katseli että mikäs tuolle tuli, ja käveli rauhallisesti pois :D Ei taida ihan pienen pojan uskottavuus olla vielä oikealla tolalla, vaikka olenkin varma että tulee tulevaisuudessa harjoittelemaan tuota isottelemista oikein urakalla.. Valtataistelut ovat onneksi ihan tuttua kamaa, joten niihin osaa varautuakin ajoissa - kyllä silti alkaa kohta käymään ikävä niitä aikoja, kun tuo pieni oli oikeasti pieni, niin pörröinen, pyöreä, viaton ja pentumainen..

Ainiin, ja ensi lauantaina onkin sitten vuorossa Väinön eka pentunäyttely. Pentuja Messariin on tulossa aika huikea määrä, kuusi pientä karkeaa - näistä viisi on Hirsituvan kennelin vaaveja, ja yhteensä kolme Väinön pentueesta. Eli aika taisto (tai vaihtoehtoisesti telmintä) tulee olemaan sisarusten kesken! Voin jo kuvitella sen hulinan, kun tämä meidän sankari pääsee "kehävauhtiin".......

19.03.2009



Väinö täytti tänään maagiset 6kk, tuossa tämän kuun poseerausfoto. Jäppinen on selvästi venynyt pituutta, ja alkaakin näyttämään ihan oikealta podengonuorelta uusine mittasuhteineen! Tuho-Väinö on myös alkanut heräilemään. Toissapäivänä tulin illalla töistä kotiin, ja ajatuksena oli hieman surffailla netissä. Kone päälle, ja eikun ihmettelyä: kun ei netti sitten millään toimi! Modeemit, koneen yhteydet, kaikki katsoin läpi, ja pariin kertaan laitteetkin käynnistelin uudelleen.. Eikä ongelma sitten millään selvinnyt. Eteisessä käväistessäni aloin sitten katselemaan, että joku ei täsmää - olisikohan se tuo 15-metrinen puhelinjohdonpiuha, joka ei yleensä ole ollut KAHDESSA kappaleessa? Syyllinen selvisi aika nopsaan, kun Väinö kurkkaili oven takaa aikamoisen nolon näköisenä.. :D Päivää ennen oltiin myös käyty olkkarin pöydältä hakemassa lankakerä ja eräs (onneksi tyhjä) suojakotelo, ja niitä sitten vähän enemmänkin maisteltu. Syyllinen löytyi aika nopsaan myös silloin, kun erään pienen herran tassukarvoihin oli liimautunut kotelon varoitustarra... "Replace this cover when the battery is not in use" - periaatteessa sitäkin voisi Väinöön soveltaa, vaikka vähän epäilenkin että kyseinen patteri tulee toimimaan vielä (toivottavasti!) useamman vuosikymmenen :D

Tuhotöiden kunniaksi väsäsin siis uuden sivun , jonne alan keräilemään herrojen aikaansaannoksia. Tällä kertaa on pakko harmitella että suurin vastuu kuvista tulee varmastikin olemaan Väinöllä, sillä isot pojat eivät enää pahemmin sottaa, ovat kuitenkin jo vuosien varrella saaneet senverran hyvin (kantapään kautta!) oppia talon tavat... :D Cosmon 'urotöihin' lukeutuvat mm. lähes kaikkien lenkkareiden nauhat ja kännykänlaturi, joka aikoinaan löytyi toinen pää seinässä kiinni, toinen vietynä Cosmon petiin (pienellä ikää ehkäpä 3-4kk). Ja kyllä, laturi toimii vieläkin purujäljistä riippumatta, eikä johtoihin ole tuon jälkeen enää (yllättäen ;)) koskettu. Kaapon piikkiin pistetään taas lähes kaikki pehmolelut mitä tähän huusholliin on tuotu, yllättävän helpolla ollaan tuon jäppisen kanssa päästy. Niin, ja Väinön kohdalla pitää vielä mainita uudehkot varsisaappaani, joiden molemmissa yläreunoissa on tätänykyä "podengokoristelut" kauttaaltaan :D Mutta mitäpä et antaisi koirillesi anteeksi, omapahan on vika jos jättää kamaa podengon ulottuville.. (Kröhm, meillähän siis ei edelleenkään vierailla kirjahyllyissä, pöydillä tai edes suljettujen ovien takana olevassa pyykkikorissakaan.. ;))

16.03.2009


Ihan pienestä jutusta vain kyse, mutta sitäkin tärkeämpi tapahtumana: Väinö-Vömpeli nosti tänään ensimmäistä kertaa takaoikeaa merkkaustarkoituksessa! Yleensä pisut ovat tulleet heti kun ulos on päästy, ja sen jälkeen vain perus-sniffailut paikassa kuin paikassa. Tällä kertaa sitten aamulenkin kuluessa pääsi ensin 'pääpisut', ja sitten sata metriä myöhemmin (hirrrmuisen tutkailun jälkeen :D) käpälä nousi ihan lirahtamistarkoituksessa! Voihan vonkeli, taitaa olla pentuajat kohta ohi... Ja sitten meillä onkin KOLME röhinärottaa, tämän nykyisen 2+1 -yhdistelmän sijaan ;) Hoh, kaikkea se maailma tuokin tullessaan... (Ja ihan vinkkinä, jos puolen vuoden päästä joku kysyy että milloin se Väinö sitten alkoikaan merkkailemaan, niin satavarmasti olen jo unohtanut koko homman... ;))

14.03.2009



Tänään käväistiin sitten tuolla Tampereen puolella näyttäytymässä, ja aivan mahtavan upeasti menikin. Ensin aloin hieman jännäämään, sillä luetteloa selatessani tajusin että valioluokassa kisaavien taso on ihan oikeasti KOVA: neljä urosta, neljä valiota, ja kolme neljästä olivat aikamoisen osaavia poikia. Jos ei meriittejä katsota, niin se hienon vankka näyttelykokemus.. Ette ikänä arvaa kenet jätän vielä tuosta luettelosta ihan autuaasti pois ;) Itse en kehässä pyörinyt, vaan annoin Kaapun kasvattajan hoitaa homman, ja aika upea tulos oli: valioluokan kakkonen, paras uros kolmonen, ja saipahan vielä vara-cacibinkin :D Ottaen huomioon että lähdin näyttelyyn nollaodotuksin, niin tämä ei ollut muuta kuin suurinta plussaa meille! Kaikenkaikkiaan Kaapo käyttäytyi kuin mallioppilas, sekä itseni että kasvattajan käsittelyssä kehässä, joten ehkäpä nyt alkaapi opit menemään jo perille. Ollaan nimittäin viimeaikoina tehty aika hurjasti kontaktiharjoituksia, ja kyllähän ne silmät sinne ihmiseenkin päin aina tasaisin väliajoin tapittivat.. Jee meille! :)

Pakko on kyllä myöntää, itse arvostelu jäi kuin jäikin tavallisen tasaisen paksuksi. Ihmeteltiin kovasti sitä että eipä tainnut tuomari liikkeitä kauheasti arvostaa, kun yhtäkään podengoa ei kehässä edes itsenäisesti kuljettanut mihinkään suuntaan! Nartuistakin ykköseksi nousi yksilö, joka ei ihan oikeasti halunnut mennä minnekään.. (Tässä kylläkin pitää huomauttaa, että kyseinen nuorukainen on poikkeuksellisen kaunis tapaus, joten sen puolesta en ihmettele kyllä yhtään :) Eli onnittelut vain kyseiselle tahollekin menemään!)

Väippäri oli myös mukana, ja aika reippaasti reissasi, ainakin vielä näinkin pieneksi pojaksi. Koiria tuli vastaan vaikka kuinka, ja vain kerran väistettiin pois tallovien tassujen alta. Ei ylimääräistä hötkyilyä, vain iisiä mukanamenoa ja elämän oppimista :) Kohta alkaa sitten Väinölläkin tuo kehäkokeilu, saas nähdä mitä se tuo mukanaan! Nyt saa vielä vain nukkua soffalla autuaan tietämättömänä muun maailman menosta, Kaapo vieressään tuhisemassa... Tiedä sitten mitä Cosmo teki koko päivän, oli hoidossa, ja myöskin vetää hirsiä kuin viimeistä päivää - raskasta on meno ja meininki itse kullakin :D

Kuvia Tampereen näyttelystä on runsain mitoin, ehkäpä hieman liikaakin. Pistän taas Picasan puolelle kun saan kaikki käytyä lopullisesti läpi.... Kaapon arvostelu löytyy herran omasta osiosta, erittäinkin epävirallisine käännöksineen.

01.03.2009



Eilen saatiin pieni leikkihetki aikaiseksi, kun Väinön sisko Halla tuli piipahtamaan täällä meillä. Vaikka alku olikin aika rämäpäistä (..jonka tuloksena isot pojat teljettiin eri huoneeseen ;)), löysivät pennut heti saman sävelen. Oli takaa-ajoa, hampaiden louskutusta, oltiin ylösalaisin ja kuperkeikkaa, kaikki mahdolliset jutut kokeiltiin ja sittenkään ei meinannut vielä riittää! Kuten kuvistakin (-> täällä) näkee, yhdessäkään ei "poseerata", vaan aina on joku pyllistämässä tai irvistämässä kameran suuntaan.. :D

Hallasta on tullut kyllä todella nätti nuori neiti, ja vertailtiimpa myös että ulkonäköä olisi enemmän isänsä puolelta kuin Veera-äiskän. Väinö taasen on tullut enemmän Veeraan, ainakin värityksensä puolesta. Mutta kyllä noista molemmista tunnistaa että sisaruksia ovat, siitä ei ole epäilystäkään :) Kokonsa puolesta Väippäri on hieman kookkaampi, mutta eikös pojat sitä yleensä olekin..

Pakko myöntää, oli todella mukavaa että Väinökin sai hetkellisesti omanikäistä leikkiseuraansa, erityisesti kun täälläkin päin kaikki kaverikoirat ovat joko reippaasti nuorempia (ja paljon arempia), tai jo astetta vanhempia niin, ettei penturiehuminen innosta enää samalla tasolla. Itse ihmettelen vain sitä, että vaikka illalla penturiehuntaa näkyi vaikka kuinka kauan, Väinö jaksoi painaa vielä kaaaauan sen jälkeen kun leikkikaveri oli lähtenyt - ei hajuakaan mistä tuossa pojassa riittää energia, menoa olisi vaikka pienessä pitäjässä! Yöllä kylläkin sitten nukuttiin ja sikeästi, hyvä ettei kuorsaus kuulunut Väinön pienestä pedistä naapuriin asti... ;)

20.02.2009



Väippis täytti eilen viisi kuukautta, ja murkkuiän kunniaksi saatiin kuin saatiinkin sitten oikein kunnon "riehuntasessio" 5-kuukuvauksen aikoihin. Lähentelisi varmaan henkisen puolen totuutta eniten jos kertoisin, että "tuhannesta" kuvasta yksi onnistui.... ;) Pakko kyllä myöntää, osissa kuvista näyttää niin kovasti äidiltään, itsekin aivan ihmettelin! :) Mutta oli miten oli, rämäpää mikä rämäpää, opit menevät kyllä perille mutta unohtuvatkin yhtä nopeasti. Väinöstä on kehittymässä kovaa vauhtia nuori mies, joka on niin mahtava luonne että. Metsästysvietille saadaan edelleenkin luontaista harjoitusta linnuista ja oravista (itse ihan tietoisesti en tätä korosta.. ;)), ja sosiaalinenkin puoli on hienosti kohdallaan. Väinö ei oikeastaan arastele enää mitään *uutta*, vaan käy ihan reippaasti tutkimassa kaikki jutut. Poitsu ei kuitenkaan yli-innostu, ellei aihetta ole - jos joku juttu ei kiinnosta niin keskitytään muihin hommiin, toisin sanoen aina ei tarvitse olla maailman keskipisteenäkään.. ;) Ulkosalla Väinöstä on löytynyt myös viimeaikoina uusia puolia siinä mielessä, että "kivoiksi tuomitut" ihmishenkilöt todellakin saavat osansa käskytyksestä, jos eivät syystä tai toisesta lankea rapsuttamaan "pientä, viatonta ja maaaaaailman suloisinta koiranpentua" .. Ohikulkijat ovat välillä vähän ihmetelleetkin että mitä se pieni nyt noin perääni vinkuu ja vikisee, mutta huomiota ja halejahan se vain perää :D Vielä en itse ole kuitenkaan selvittänyt sitä, mikä erottaa nämä *erityiset* ihmiset muista, kun ei silti kaikkien perään hinguta yhtä lujaa.. Mene ja tiedä, vaikea päästä tuon pienen miehen pääkopan sisälle kysymään elämän solmukohdista :D

Näyttelyiden kanssa pidetäänkin sitten yli kolmen viikon tauko, seuraavaksi on vasta Tampereen vuoro. Paineita ei oteta, sillä näillä näkymin pieniä karkeita olisi yli parikymmentä kipaletta osallistumassa.. Eli varmasti hieno päivä tulee olemaan, ei sitä ihan aina näe yhdellä kerralla näin suurta osaa suomalaisesta podengokannasta!

Niin, ja kuvassahan komeilee Cosmo. Oikeaksi lihapullaksi muuttunut koko koira: syö, nukkuu ja kiusaa pienempiään ("pitäähän pomo talossa olla"?), ja jos ei muuta tekemistä keksi niin aina on hyvä tilaisuus käydä sukkavarkailla..

12.02.2009





Näin ensimmäiseksi ylpeänä ilmoitan, että Kaapo on virallisesti FIN MVA, PL MVA, ESTV-08 ja PLV-08. Kyllä, Puolan muotovalious vahvistui eilen... Kolmisen kuukautta meni että edes tänne Suomeen asti tuli vahvistusta tuosta tittelistä (vaikka eihän siinä alunperinkään mitään "vastaanpanemista" ollutkaan ;)), ja nyt se sitten komeilee tuolla tittelirimpsun keskellä jalostustietokannassakin. Kerrankin voin sanoa ihan aiheella että olen ylpeä koirastani, meidän puolivähäiseen (:D) näyttelyissäkäymisen määrään nähden on kuitenkin aika hieno juttu! Jännityksellä odotellen sunnuntaita... ;)

Väinön saralla sitten ei pahempia muutoksia, hampaita tippuu edelleenkin aikamoiseen tahtiin. Eilenkin ihmettelin että mitä se pieni poika järsii niin tohkeissaan ja keskittyneesti, loppuviimeksi tuli sitten näyttämään 'saalistaan', ja yksi takahampaistahan se oli.. Alakulmurit heiluvat jo lupaavasti, vielä ei kuitenkaan ole mitään puhjennut. Ja voi jösses, ruokahalu on aivan loppumaton! Väinöllä on tapana alkaa "kaivamaan" kuppia sen ollessa tyhjä, ja viime aikoina kaivamista on tapahtunut erityisen paljon.. Ei niinkään että olisin ruokkimista vähentänyt, nälkä on vain aika hirmuinen :D Mutta pitäähän kasvavalla pojalla pupeltamista olla, kertoo vain että kaikki on enemmän kuin loistavalla mallilla :) Tässä tänään tutustutin Väinöä ekaa kertaa noihin meidän puisiin puuhatouhuleluihin, ja aikamoisella innolla otettiin askarteleminen vastaan. Alkoi jo vähän huolettamaan kun hampaat ovat käyneet mm. keittiön kaapeilla lastulevyä nakertamassa (tiedä sitten johtuiko tylsyydestä vai hamppien kutiamisesta) , joten nyt sitten päätin vihdoinkin pistää pään kunnolla toimintaan. Aikamoisesti Väinö yritti NO:n puupalikkapelin kanssa tuhertaa, häntä heilui innoissaan KOKO ajan, ja ihan itse keksi mistä ne nakit pitäisi saada pois - ongelma oli vain siinä, että tekniikka ei ollut vielä selvillä.. Kuten kuvistakin näkee, nenä kävi vähän väliä tarkastamassa että "kyllä ne nakit vielä tuolla ovat", jonka jälkeen alkoi aivan hirrrveä kaivaminen. Välillä annettiin jopa tassua ja käytiin kierähtämässä selällään (=uusin opittu temppu), harmivie kun eivät tilanteeseen mitään auttaneet... :D Valitettavasti Väinö ei osannut vielä tarkkailla isojen poikienkaan esimerkkiä, kun juuri edellisellä rundilla olivat molemmat näppärästi nostaneet nuo puukupit pois paikoiltaan. Mutta toivoa on, ehkä seuraavalla kerralla sitten :D

01.02.09


Eipä tässä ihmeempää tällä kertaa, lisäilin mm. kuvia pojista tuonne toiseen osioon. Väinön hampaidenlähtö on alkanut oikein mainiosti, ja nyt ollaan saatu eturivistö jo hienosti uuteen alkuun. Vielä niitä kulmureita jännäillään... ;) Tällä hetkellä erityisesti ulkona vapaasti syötävissä oleva lumi (kröhm...) on suuressa suosiossa, ehkäpä se sitten helpottaa hiukan leegojenkin kanssa!

Kaapulla seuraavat koitokset suuntaavat Tallinnaan, tuossa helmikuun lopulla. Sitten pidetäänkin taas hiukan paussia, ja odotellaan reissua Tampereelle. Väinö saa kokeilla näyttelytouhuja ensimmäistä kertaa huhtikuussa, otin jo riskin ja ilmoittelin tuonne PentuExpoon - sitten saakin nähdä sen mitä loppu maailma on mieltä tuosta pienestä räkänokkaipanasta.. ;)

25.01.09


Tänään meni Turkkusessa oikein mukavasti, kun Kaapuronkelista tuli RoP-koiranen, sai cacibit ja kaikki. Omasta mielestäni Kaapo ei ole vielä koskaan kulkenut näin nätisti, ehkäpä tilannetta hjelppi se että oltiin aamuvarhain kehässä, eikä namiviljelykään ollut päässyt vielä vauhtiin.. Kaapo selvästi vaikutti "osaavan oman hommansa", ehkäpä viime viikkojen pienestä kävelyharjoittelustakaan ei ollut haittaa ;) Ja koska tämä oli ensimmäinen kerta kun Kaapo oli 'isojen poikien liigassa' rop, päästiin myös samalla ekaa kertaa ryhmäkehään - olipahan sekin oma kokemuksensa. Ei niinkään, tuomari ei katsonut kuin nopealla vilkaisulla podengoja esiarvostelukehässä, ja saipa äkkinäisellä kopelointiyrityksellään Kaapun hieman säikähtämäänkin, joten aikalailla ensimmäisessä aallossa lennettiin ulos RYP-kehästäkin.. ;) Mutta oih, sitä valojen tuiketta..... :D

Huomasin tänään myös sen, että Väinölläkin on tapahtunut uusia juttuja: pienen miehen hammasrivistö on viimeisen vuorokauden aikana lähes tuplaantunut, ja näyttääkin jo aika mukavalta kun uudet etuhampaat ylhäällä näkyvät ja odottelevat puhkeamista, ja vanhat pikkunappulat vain "roikkuvat ja hengailevat", odotellen putoamista... Nyt pitääkin sitten olla erityisen tarkka noiden kulmureiden kanssa, ottaen huomioon että sekä Cosmolta että Kaapolta aikoinaan piti myös leikellä viimeiset itsepäiset jukurihampaat uusien tieltä pois. No, eipä se pienen miehen vauhtia näytä ainakaan vielä hidastavan, päinvastoin, nythän niitä uusia hampaita pitääkin vasta alkaa testaamaan! Toivottavasti kohteena ovat kuitenkin luut ja lelut, näiden ikisuosikin statuksen saaneiden kenkien, sukkien, kirjojen ja mp3-soittimien sijaan.. Pari nimeten siis vain ;) Noin muuten sitten, neli-ja-puoli-kuisena Väinön strategiset mitat ovat abouttiarallaa 25cm/3,4kg (mitattu 24.1), eli ihan kivan kokoinen jässikkä tuosta on tulossa. Luonne on aivan nappiosuma, avoimuutta ja uteliaisuutta riittää, ja kaikki muukin on suhteessa toisiin todella hienosti. Edelleenkin, metsästävä podengo tuosta on tulossa, linnut ja muut lentävät otukset vievät suurimman osan huomiosta, muusta ei niinkään väliä! Niin, ja sisäsiistiksikin on jo alustavasti oppinut, pyytää ulos ja kaikkea. Tietty, jos ei parin sekunnin sisällä reagoida niin tuleehan lirut vielä paperille, mutta.. Kuten aina, periaatehan nyt on silti tärkeintä ;) Noita Väinön kasvukuviakin on jo kertynyt ihan kiva kasa, ihan mielenkiintoista nähdä kuinka pienen miehen jalat kasvavat reilusti muuta kroppaa nopeammin - kuvasarjasta siis on kuin onkin ollut ihan kivasti hyötyä :D Voipi olla että vielä hetken jaksan ottaa noita fotoja viikoittain, ja sitten siirrytään vähän harvempaan "kasvukäyräseurailuun"..

11.01.09

pikkupodengos.fi avattu!

Eli tämän takia oli pientä katkosta sivujen toimivuudessa, vaikka jäihän kyseinen haitta suht' lyhyeksi noin ajallisessa määrityksessään. Palveluntarjoajanvaihdoksen myötä hetken mietinnän jälkeen päätin, että parempi 'yksinkertaistaa' kaikki sen sijaan että tekisi uusista sivuista lievästi vaikeamminmuistettavat - joten voila, olkaapa hyvä, pikkupodengos.fi on täällä. Pieniä häiriöitä muutoksesta voi tulla, lähinnä varmastikin siksi etten ole jaksanut koodata kaikkea kuntoon (krÖhm ;)), joten jos jotain hassua löytyy sivustoilta niin voihan siitä aina pistää viestiä tulemaan. Uutena osoitteena toimikoon anna ät pikkupodengos piste fi, jonne voi täräytellä mailia tulemaan.. :)



Aiheesta toiseen, ja erittäin miellyttävään sellaiseen: Cosmo täytti peräti neljä vuotta tuossa hetki sitten! Meidän isosta äijästä on sitten oikeasti tullut taas hieman isompi, joka taas omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että podengoistakin on kohta jo neljän vuoden verran kokemusta! Huh, ja niitähän riittää.. ;) Onhan se myönnettävä, Cosmosta on viimeisen parin vuoden aikana kasvanut oikein kunnon koira, totteleekin ja kaikkea, joka meidän poppoossa ei sinänsä ole mikään oletusarvoinen juttu, joten jee sille.. ;) Cosmo on siinä jännä, että vaikka tietää olevansa huushollin 'ykköskoira', osaa siltikin ottaa elämän toooodella rennosti - kuten kuvastakin näkyy. Sen sijaan että nuorempia pitäisi komentaa, Cosmo vain mulkaisee päälle, ehkä hieman pörähtäämurahtaa, ja jatkaa taas omia juttujaan. Ja kyllä, kaikki vieläpä tottelevat..! :D Kyllähän tuonkin kanssa saa välillä väitellä, mutta yleisesti ottaen Cosmosta kyllä on vaikutusta loppulaumaankin - jos Cosmo tekee jotain, niin kyllä muutkin. Ei sen puoleen, eipä sitä suoranaisesti pakottamaan kukaan kuitenkaan halua alkamaan.. ;) Ei muuta kuin hyvää synttäriä meidän isolle jätkälle, nuoriahan tässä vielä ollaan! <3

01.01.2009

Hyvää uuttavuotta 2009!


Vanha vuosi on nyt taas rullattu loppuun, ja uusi aloitetaan täysin puhtaalta pohjalta. Eipä se mennyt vuosikaan mikään huono ollut, kun näin jälkeenpäin miettii, vaikka mitä hienoa ja huikeaa on tapahtunut! Vuoden 2008 podengokohokohtien ykkösiin voidaan lukea ainakin Kaapon osalta Tallinna-reissu toukokuussa, kun pienen miehen tittelirivistö avautui hienolla ESTV-08:lla. Kaapolla tuli 2v täyteen lokakuussa, ja kahdeksan päivää myöhemmin arvon möhköfantista sitten leivottiinkin peräti FIN MVA - kyllä, se on nyt virallista, viime viikolla tuli "muistutuksena" vahvistus Kennelliitoltakin.. ;) Ihme ja kumma, eipä se menestys siihen jäänytkään, vaan hetkeä myöhemmin marraskussa Kaapo käväisi Puolassa, ja toi kotiin ei pelkästään PL MVA:n, mutta myös Puolan ja Poznanin voittajatittelit. Ei saisi nousta hattuun, ei, mutta pakko silti on myöntää että aika hyvä saldo yhdelle vuodelle.. ;)

Toinen vuoden 2008 podengokohokohta olikin sitten hieman erilainen, viralliselta nimeltään "täystuho tuli taloon". Tuttavat ja ystävät kutsuvat Väinöksi, omasta suusta pääsee välillä vähän pöhkömpiäkin nimityksiä.. ;) Väiski on sopeutunut todella hyvin meidän pähkähulluun poppooseen, ja pistää välillä vielä astetta paremmaksikin - uusi vuosi sitten näyttääkin sen, kuinka suuri tuholainen tuosta pienestä miehestä kehittyykään! Mr minimoottori kasvaa kovaa vauhtia, ja päivä päivältä tulee enemmän energiaa, vauhtia ja halua tehdä mitä hullumpia asioita. Mikään ei näytä Väinöä pelottavan, metsästysviettiä löytyy vaikka kuinka, eikä jättisuurten korvienkaan toimivuudesta voi aina mennä takuuseen (ainakaan kun pitäisi tehdä jotain mikä ei kiinnosta...) - eli ihan aidosta podengosta taitaa olla kyse :D

Ihmisten saralla ei sinällään ole mitään suurempia muutoksia tapahtunut, mitä nyt eteenpäin ollaan rullailtu ynnämuuta "sellaista". Vuoden 2008 suurin saavutus taisi omalla kohdallani olla se, että vihdoinkin valmistuin vuoden loppupuolella, ainakin käytännössä - tutkinto on virallisesti kourassani vasta parin viikon päästä ;) Eipä sen puoleen, aikataulussakin pysyin ihan mukavasti, eipä se 3,5 vuotta mikään paha aika ole tutkinnon suorittamiseen... Varsinkaan, kun samalla keskittyy töihin ja näihin ikiliikkuja-energiapaukku-pötköpeppuihin :D

Ja ihan vinkkinä kaikille, tässä parin viikon (?) sisään sivut lakkaavat lopullisesti toimimasta, tai ainakin siihen saakka kunnes saan ne uudelleen auki uudelle palvelimelle. Sitä odotellessa itse kukin voi käydä vaikkapa katselemassa kuvia Picasan kautta, jos hirmuinen ikävä tulee. Vaikka saahan meitä vieraskirjastakin kiinni, tai vaikkapa sähköpostitse (sama alku kuin ennen, @ welho.com). Mutta eniwho, kiitos kaikille viime vuodesta, ja todella loistavaa alkanutta vuotta 2009 - nähdään taas *jossain vaiheessa* *jollain kokoonpanolla* näyttelyissä ja muissa jutuissa, siihen asti TÖTTÖRÖÖ! :D