Taas on hujahtanut hiukan aikaa viime kisoista, ja välissä on tapahtunut kaikenmoista. Kävimme maastokisoissa Mustialassa, ja viikko sen jälkeen Jyväskylässä.
Mustialassa 14-15.8 järjestetty viikonloppu sisälsi ensin lauantaina SVKL:n epävirallisen Club Show -näyttelyn, ja sunnuntaina maastot. Viikonloppu itsessään ei ollut mikään kauhean menestyksekäs, monestakin syystä. Kehässä sekä Väinö että Kaapo saivat aikamoista noottia tuomarilta (oli väärää sitä ja tätä), ja rotunsa ainoana edustajana Maxkin arvosteltiin aikalailla 'vinkuraksi' podengoksi. Kehäkokemus auttoi kuitenkin pienen pojan tulevaisuutta miettien, ja nyt ei ollut kuin hetken verran häntä koipien välissä pienten koettelemusten jälkeen ;) Valitettavasti kehien jälkeen alkoikin sitten tapahtumaan... Väinöä pisti (kaiketi) ampparipamppari, ja ell-käynnin jälkeen seuraavan päivän maastokisat olivatkin sitten pienen pojan osalta ohi. Samana iltana sama homma kävi Cosmolle, kun pääsi astumaan jo tapetun pampparin päälle, onneksi toisella kerralla homma hoitui ilman sen suurempia ontumisia tai kipuja. Sunnuntain maastojuoksuissa Kaapo juoksikin sitten todella upeasti alkuerät, mutta kuumuudesta johtuen väsyi sitten finaaleissa, ja kilpakumppanin ollessa reippaasti energisempi viehekin pääsi hukkumaan. Hienoja videoita silti saatiin tapahtumasta, niitä nähtävillä täältä!
Seuraavalla viikolla käväistiinkin sitten maastokisailemassa Jyväskylässä, ja siellä menestys olikin hieman parempaa! Kisapelto ja -olosuhteet olivat mitä mainioimmat, ja Kaapo tykitti hienosti kakkoseksi, saavuttaen neljännen sertinsä! Viidennestä kosahtaa käyttövalion lätkä tittelilistan perukoille, joten se olisikin sitten seuraavana hinkulistalla ;) Tällä kisakaudella ei kaiketi olla menossa enää kuin yksiin kisoihin, joten jää nähtäväksi meneekö valioituminen ensi kaudelle. Parin viikon päästä sekin sitten nähdään ;)
Tässä vielä pari kuvaa poikien viimeaikojen toilailuista:
2.8.2010
Eilen käväistiin sitten Tampereen seudun kv-maastoissa, sekä Väenön että Kaapon voimin. Podengoja oli ilmoitettu neljä kappaletta, joten parikin lähtöä saatiin nähdä. Itse rata oli jo alusta alkaen hieman kyseenalainen, jaettuna kahteen eri peltoon, eikä vaaratilanteiltakaan (ennen podengoja) valitettavasti vältetty. Onneksi kisajärjestäjien päätöksellä podengot juoksivat vain toisella pellolla, jossa heinä oli selvästi lyhyempää - eihän nämä tappijalat olisivat muuten nähneet yhtikäs mitään :D Alkuerissä Väinö ja Kaapo juoksivat parina, Kaapon painellessa (totutusti) loppuun ja viehettä tappamaan; Väinöä taasen alkoi koppa häiritsemään puolivälissä reissua, ja sen päästä pois saaminen oli sitten ylitsepääsemätön homma. Väinön toinen juoksurupeama tyssäsi sitten 147pisteeseen, ironisesti vain kolme pojoa finaalirajasta ;) Kaapo toisaalta pääsi finaaleihin asti, ja aika hienosti vetikin sitten koko rupeaman! Pisteillä 251+242=493 päästiin kisan voittajaksi, ja Kaapolle napsahti kolmas maastoserti putkeen! Vielä finaalienkin jälkeen oli herralla koooova hinku päästä takaisin pellolle, eipä näyttänyt kukaan tajuavan että siellä se PUPU vieläkin majaili...! ;)
Ja sitten Maxiin... Allergiatestit tulivat, ja nyt on saatu jotain tolkkua herran kutinaan. Testeistä ilmeni kaikenlaista: pieni mies ottaa ärsykettä vaikka mistä, perinteiset ja vähän vähemmän perinteiset aiheuttajat mukaanlukien. Pölypunkki, varastopunkki, kaura, ohra, pujo, yms... Yllättävin (ja huvittavin) tekijä oli kuitenkin tuo kani, jolle Max olisi myös allerginen - huh, suuri metsästäjä allerginen pupuille?! No, ehkä ne otetaan tästä eteenpäin vain kiinni, mutta ei kuitenkaan popsita naamariin asti.. ;)
Seuraava kohokohta olisi kahden viikon päästä järjestettävät maastot Mustialassa, sekä niihin liitettävä Vinttariliiton epävirallinen club show. Osallistujina Väinö ja Kaapo (maaastoihin), näyttelyssä myös Max pääsee kokeilemaan junnuluokkaa ensi kertaa! Tämän jälkeen päästään Maxin kanssa Porvooseen, ja sitten onkin jo Seinäjoen vuoro, sinne tulossa sekä Max että Väenö. Kovasti on kesä täynnä tapahtumia, onneksi mukaan reissuun astuu uusi tulokas, nimeltään asuntovaagen - helpottaa reilusti poikien kanssa reissaamista, kun ei tarvitse huolehtia auringonpaisteen vaikutusta henkilöauton sisätiloihin yms :) Ei muuta kuin nokka kohti tapahtumia...
8.7.2010
Kesälomat ovat nyt virallisesti ohi, ja kyllähän me aikamoisella pamauksella vedettiin ihan loppuun asti. Väsymystä pukkaa, mutta eipä sekään kyllä kauheasti ihmetytä..
Tanskan reissu meni aivan mainiosti, kiitos todella mukavasta seurasta kaikille reissukavereille! :) Reissuhan koostui kombinaatiosta Tku-Tukholma (paattiversiona), Tukholmasta ajeltiin lautan kautta Tanskan puolelle, Tanskassa Herningin näyttely ja sitten jättisillan kautta ajeltiin taas takaisin Tukholmaan. Auto kesti, hermot kestivät, ja reissustapaluun jälkeinen päivä kirjaimellisesti nukuttiin uupumuksesta ;D Menestystä Tanskasta ei niinkään hirveästi tullut, vaikka Kaapo saikin sen toivotun ERI:nsä! Myöskään kirjallista arvostelua ei annettu, joten podengot arvostelleen tuomarin yleinen linja jäikin hieman hakuseen - voittaneet koirat olivat niin erilaisia kaikin puolin, ettei yhtä selkeää tyyppiä voinut niistäkään päätellä. Mainittakoon kuitenkin se, että pienten karkeiden pääpotin vei Kaapon norjalaissyntyinen siskopuoli, joten ihan huonoista geeneistä ei voittajakaan ollut lähtöisin ;)
Seuraavalla viikolla oli vuorossa sitten Forssa. En oikein itse tiedä mitä kyseisestä tuomarista ajattelisin, jäi hieman huono maku suuhun, ainakin pienten podengojen osalta. Meiltä siis esillä Max (ROP-pentu) ja Väinö. Tuomari kovasti alkoi neuvomaan kehässä sitä miten koiraa tulisi esittää, kaiketi oletti etten koskaan ennen ole koiriani näytille tuonut? Painotti että Maxille pitäisi saada kovasti harjoitusta ihmisten parissa - tiedä sitten miten hyvin podengoja tuntee, keskareita varsinkaan, sillä Maxiahan on harjoitettu jo vaikka kuinka paljon sen osilta, ja parannusta on tapahtunut aivan uskomattoman paljon. Keskaripodengohan ei rotumääritelmältäänkään saa olla liian "vastaanottavainen", ennemmin ehkä välinpitämätön uusia ihmisiä kohtaan, tiedä sitten mitä ihmettä tuomari itse haki. Väinön osalla mentiin sitten vielä enemmän metsään; tuomarin mukaan Vämpsyliltä puuttuisi sellaisia hampaita, jotka selvästi (vaikkakin pienemmässä mittakaavassa) suusta löytyvät. (Pieniltä podengoiltahan saa puuttua kyseisiä hampaita pienissä määrin, joten lievästi turhaan siitä rankaisi.) Toinen moite oli Väinön jaloista, tuomarin mielestä etujalkojen olisi pitänyt olla täysin suorat - ominaisuus joka kuuluu terriereille, ei podengoille! Tietenkin kyseessä on aina tuomarin oma mielipide, mutta koska rotuyhdistyksen piirissäkin on ollut paljon keskustelua (pienten) podengojen toivotuista ja ei-toivotuista ominaisuuksista, jäivät nämä hieman meikäläistäkin kaivelemaan. Asiantuntija nyt tietenkään en ole, oli vain kovin kummallinen kehä kokonaisuudessaan...
Seuraavaksi meidän laumassa keskitytään varmaankin maastojuoksuun, aikomuksena olisi painella Tampereen maastoihin elokuun alussa, ja sen jälkeen Mustialaan kokeilemaan Väinön ja Kaapelin onnea. Pojat kävivät tiistaina Hyvinkäällä harjoittelemassa vieheen kanssa, ja aikamoisia tykkejähän nuo edelleen ovat - Väinökin onnistui omalla rundillaan hävittämään kuonokoppansa keskelle peltoa, koppa löytyi vasta tusinan ihmisen etsintäpartiolla, lättänänä kuin pannukakku vieheenpalautukseen tarkoitetun mönkijän ajettua sen yli :D No, uudelleenmuotoiluun vain... Päänäyttelyynkin aiottiin osallistua koko populaatiolla, ja sitten syksyllä aletaan mahdollisesti katselemaan ja tunnustelemaan sitä Vämpsylin seuraavaa sertiä :)
22.6.2010
Ja taas on ollut aikamoisen tapahtumarikas viikonloppu takana! Podengopäivät vieteltiin lauantaina Hämeenlinnan Aulangolla, ja sunnuntaina vuorossa oli Maxin pentunäyttely Tuomarinkartanolla. EIkä voi kumpaakaan päivää hehkuttaa yhtään sen pienemmällä tuutilla, niin upeasti meni: näytelmissä Max oli jälleen kerran ROP, podengopäivillä osallistui ensimmäistä kertaa maastoihin (vaikkei vieheestä kyllä ensin mitään tajunnutkaan ;D), ja Kaapo rykäisi möllimaastojen ykkössijan! Ajuekisoissakin Kaapon joukkue oli ensimmäisenä, oli aika mielenkiintoista katsella useamman pienen podengon tiimityöskentelyä jahtaustilanteessa.
Max yllätti kyllä lauantaina ihan positiivisesti, kun pääsi kokeilemaan viehettä ensimmäistä kertaa. Muita keskareita ei juoksuissa ollut, varmastikin osasyynä siihen se että ovat vain niin törkeästi käytettyä käsiviehettä nopeampia ;) Max, 7kk, sai kuitenkin testata osaamistaan, eikä onneksi ollut vielä liian nopea.. Ensimmäisellä juoksukerralla jätkä bongasi meikäläisen kentän keskeltä, ja lähti vieheen sijasta juoksemaan suoraan päin itseäni. Puolivälistä matkaa päästiin sitten takaisin vieheen perään, ja siinähän ihmettelemistä oli! Toisella kerralla kävi myös samoin, pitiköhän sitten käydä kysymässä lupa jahtaukseen, tiedä häntä! Finaaleissa ei sitten kuvaajaa ollutkaan keskellä kenttää, ja kun itse päästin Maxin lähdössä, juoksi se koko matkan ja jäi vielä lopussakin PUPUa ihmettelemään! Maxin kokonaispistemäärät möllimaastoista olivat 63+91=154p (/200p), ei-kilpailevissa sijaksi tuli 6.! Kyllä tuosta pienestä miehestä vielä maastojuoksija tehdään... ;)
Pienten puolella möllimaastoissa juoksemassa olivat Kaapo ja Väinö, molemmat juoksivat kilpailevien joukossa. Väinö ei oikein ole oppinut vielä sitä, että nopeamminkin voisi päästä jos sen suun pitäisi kiinni - aerodynamiikka voisi olla paremminkin ;)
Väinön kokonaispistemäärät olivat 90+89=179p, ja sillä sai neljännen sijan kilpailevien joukosta! On se Väinökin aikamoinen menijä, on pientä poikaa senverran pahasti viehekirppu päässyt puraisemaan!
Mutta sitten se Kaapo... No, Kaapohan on TYKKI, siitä ei minnekään pääse :D Tottapuhuen, Kaapo pääsi juoksemaan myös hiukan muita useammin, sillä alussa otettiin koejuoksu kaiken toiminnan varmistamiseksi. Siitä hetkestä eteenpäin ei tämä pieni ötökkä ollut sitten lainkaan hiljaa, kun PUPUa piti päästä jahtaamaan! Kaapo ei voinut millään tajuta sitä miksi muut eivät osanneet tappaa PUPUa, vaan aina piti yrittää uudestaan... Finaalikierroksensa jälkeen kuvistakin näkee, kuinka arvon äijä kantaa PUPUa pois tappopaikalta (meikäläiselle sitä yritti näemmä tuoda), ylpeänä kuin mikäkin ;D Kaapon sija oli 1., pistein 93+92=185p.
Ajuekilpailussa Kaapon joukkue koostuikin sitten täysin kilpailevista yksilöistä, Kaapon kavereina oli nimittäin Ässä ja Lilli. Oli kyllä mahtavaa nähdä erityisesti Kaapo ja Lilli yhdessä juoksemassa, siitä kun olen jo niin kauan haaveillut! Tottapuhuen, "kaksoset" olivat vauhdissa; edes kasvattaja ei erottanut niitä toisistaan ottaessaan neitiä kiinni, saipahan Kaapo sitten Lillinkin kehut puoleensa.. ;D Oli upeaa nähdä kuinka kolme podengoa tiesi täsmälleen mitä tekivät, selvässä kolmiomuodostelmassa lähtivät PUPUa jahtaamaan; siinä missä Ässä pisti vauhdin päälle, jäivät Lilli ja Kaapo taaemmas, ja kolmikon 'hitain' Kaapo sitten lopulta tappoi PUPUn. Itse en ole aiemmin podengoajueita nähnyt metsästämässä, mutta kyllä tässä selvästi jotain taktikointia oli takana ;D Pisteitä ajuejuoksusta tälle tiimille tuli 79p, kun kokonaispistemäärä oli 100p. Väinön ajue (Lempi, Väinö, Neppi) olivat kolmansia, pisteillä 64p.
Kaapo punaisella, Ässä sinisellä manttelilla, Lilli ilman
Max. Vantaan pentunäyttely. KP ja ROP. Ei siinä sen ihmeellisempiä ;D
Tämänkin päivän pentunäytelmä meni siis aika mainiosti, vaikka ainoina keskarikisailijoina paikanpäällä oltiinkin. Max selvästi vielä jännittää isoja tapahtumia, varsinkin kun tällä kertaa ei mukana ollut taustatukea oman lauman muodossa, onneksi jännitys alkoi laukeamaan parin tunnin seisoskelun ja tutustumisen jälkeen. Kehässä Max sitten aluksi muisti taas panikoida, mutta onneksi antoi tuomarin käsitellä ja kopeloida - mitä nyt itse vähän seisoinkin peppusen takana, ja stoppailin peruuttelua ;) Pitänee vielä tuon tomppelin kanssa harjoitella käyttäytymistä, ja saada sitä itsevarmuutta myös peliin. Onneksi aikaa vielä on, eihän vasta 7-kuiselta kakaraattorilta voi vielä vaatia samanlaista kehäkäytöstä kuin esim. valiojuusto-Kaapolta, tai nuorisojoukoissa härväävältä Vämpylältä! Ajan kuluessa alkaa sitten tapahtumaan...
Tässä vielä hiukan kuvasatoa kehästä. Vaikka ryhmäkehässäkin Maxilla oli häntä suurimman osan ajasta koipien välissä turvassa, oli ihan mukava katsella otettuja kuvia ja todeta että esimerkiksi liikkeet ovat aika pitkälti kohdallaan, ja tällöin myös se häntä sojottaa yläilmoja kohti! Mutta eihän se paikallaan seisominen ole koskaan ollut podengojen juttu, menossa pitäisi olla per heti ;)
Ryhmäkehässä hetki paikoillaan
Näin kovasti meillä arvostetaan ruusukkeita ja palkintoja.... Köh, tärkeimmät jutut on hoidettava aina ensin!
Nyt sitten kesäloman viettoon, sitä onkin jo hetken odoteltu! Vielä kun joku muistuttaisi tuota sääukkoa että aurinkokin voisi paistaa, niin hyvin tyytyväisiä oltaisiin. Ensi viikolla podengopäivät, sitten Tuomarinkartanon pentunäytelmät, ja sitten Tanska. Vähän alkaakin jo jännitystä olla ilmassa, kun lähdetään Kaapon kanssa kokeilemaan onneamme 'isossa maailmassa'.... ;D
31.5.2010
Nyt on kunnon putki päällä.. Käväistiin eilen Kaapon ja Väinön kanssa Järvenpään kr-näyttelyssä, ja Kaapohan sieltä pokkasi ROPisevat palkinnot, Väinön olessa urosten kakkonen sertin kera! Paremmin ei olisi voinut enää mennäkään. Tuomari antoi hiukan noottia Vämpylän "puuttuvista" välihampeista, kyllähän ne sieltä löytyvät, joskaan eivät yhtä kookkaina kuin muut hampaat. Kaapo sai erittäin hyvää palautetta sekä kehässä että sen jälkeen, oli kuulemma hieno rotunsa edustaja! Lämmitti kyllä omaakin mieltä tuo. :) Väinöllä ei sen suurempia tavoitteita olekaan sitten tälle kesälle, seuraava serti tulisi käyttöön vasta syksymmällä. ;)
Max on myös kasvanut ja kehittynyt, kohta 7kk täyttävä jäppinen painaakin jo muikeat 14kg. Kutinat edelleenkin vaivaavat, ja tässä vaiheessa ollaan päädytty siihen että jonkinlaista allergiaa on kyseessä; nappulat on nyt sitten vaihdettu hypoallergiseen versioon, ja kutinaa hellittävää allergialääkettäkin alkaa tästä päivästä eteenpäin saamaan. Hieman vielä epätietoisia ollaan, kun ei syytä näytä löytyvän - uusia oireita tulee, vanhat poistuvat kokonaan, vaikka toisaalta jo parantuneet vaivat näyttäisivät välillä palaavan, onneksi kuitenkin selvästi pienemmällä liekillä. Vauhtia ei pienestä miehestä silti onneksi puutu, päinvastoin kokoajan näyttäisi meno kiihtyvän...:
23.5.2010
Ja upeat uutiset jatkuvat... Viimeinen pari viikkoa on ollut aikamoista ROP-festiä, kun pojat pistelevät menemään! Väinön ja Kaapun kanssa käväistiin tänään Aptus KV:n näytelmissä, ja aikamoista ylläriä lykkäsi: Väinö NUO ERi-1, PU1, ROP!!! Toka serti ja eka cacib nyt plakkarissa! Itse aloin hihkumaan jo sen jälkeen kun huomasin Väinön saaneen ERI:n, kun tätä EH-putkea on ollut jo hetkisen aikaa - kaikki siitä eteenpäin oli niin superplussaa että. Kaiken hyvän lisäksi Kaapo oli VAL ERI-1 ja PU2, joka noin käytännössä tarkoittaa sitä että Väinö otti ja nakitti myös Kaapon ohi, ekaa kertaa elämässään! Tuomari kommentoi suullisesti kehien jälkeen, että Väinössä on lupaavia merkkejä, jos jatkaa kehittymistä samaan malliin, tulee siitä aikamoisen upea yksilö. (Okeiokei, ihan näitä sanoja ei tuomari tainnut käyttää, mutta luovasti soveltaen samaa taisi tarkoittaa.. Tai ainakin niin itse sen kuulin :D)
Ensi viikolla yritetään uudestaan samalla poppoolla Järvenpäässä, nyt ei sitten enää sen suurempia tavoitteita sinnekään ole, kun Vämpylän toinen serti tupsahti tänään. Kolmatta mietitään vasta syksyllä, kun tulee se maaginen 2v täyteen - mutta ei siitä vielä sen enempää, nyt keskitytään vain olennaiseen, eli upealta näyttämiseen ja PUPUjahtiin ;D (Väinö varmaan mielellään uhraisi ensimmäisen saadakseen jälkimmäisen, senverran kova tykinalku tästäkin pienestä on kasvamassa... Tänäänkin kehän laidalla vahingossa sanoin PUPU, pieni mies sylissä terästäytyi noin heti, ja alkoi katseellaan innokkaasti etsimään jahdattavia :DDD)
16.5.2010
Ja upeat viikonloput jatkuvat... Max korkkasi näyttelyuransa kahden peräkkäisen pentunäyttelyn avulla, ja tadaaaa: ROPpia ropisee!
Lauantaina oltiin Tuomarinkartanolla näyttelemässä, ja vähän haparoimistahan se oli. Väentulva, paahtava aurinko (hyvin kärventyneet ihmiskappaleet siitä todisteena ;)), aivan uudet ympyrät, ihmekään jos penneli ei osannut olla aivan oma itsensä. Ei tämä 'rodunvaihto' meikäläiseltäkään aivan sujuvasti mennyt, pikkupodengojen kanssa kun saa vain löntystää kehän läpi, keskarin kohdalla pitänee sitten ottaa vähän vauhtia mukaan :D Mutta läpi päästiin, ROP tupsahti kohdalle, eikä iloa tietenkään vähennä lainkaan se että kilpakumppanit hieman... no, puuttuivat täysin! ;) Ryhmäkilpailuissa päästiin sitten taas parempaan vauhtiin, vaikka ei aivan puhtaasti portugalinpodengona; kehään tultaessa Max kuulutettiin ibizanpodencoksi, kovasti yritettiin siinä sitten leikkiä punanenäisiä ennen kuin homma korjattiin.. :D
Tänään sunnuntaina oltiin sitten Riihimäen pentunäytelmissä, ja ROP-putki jatkui. Tällä kertaa Max oli jo hieman itsevarmempi, ja möröt muuttuivat käpyleikkien avulla vähän siedettävämmiksi. Tällä kertaa mukana oli koko lauma, ja yllättävän moni tuli pikkupodengojakin ihastelemaan ja kyselemään rodusta.. Löytyipä arvailuista mm. picardienpaimenkoiran pentua (Väinö), cairnia ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä :D Kun ehti kertomaan että vain yksi näistä on näytelmissä mukana, oli oletus heti pienimmässä yksikössä, ja lepertely meni automaattisesti Väinön suuntaan - yllätys oli aikamoinen, kun ehdin vinkkaamaan että eipä se ole enää pentu, vaan tämä jättiläinen tässä vieressä :D Ryhmissä ei taaskaan menestytty, hyvä kun ehdittiin itse kehäänkin kun niin nopeasti pistelivät parhaita riviin! No, oppia ikä kaikki, kaikenkaikkiaan mahtavia kokemuksia Maxille, nythän se harjoittelu ja tuomareiden sokaiseminen komeudella vasta alkaakin :D
Ensi viikolla onkin sitten taas isojen (köh-köh, "isojen") poikien vuoro, kun painellaan puolikkaan lauman kanssa Aptukseen. Stressata ei onneksi tuostakaan tarvitse, kunhan aurinko paistaa ja perhoset heräilevät niin meno on aivan tarpeeksi mainiota - eipä se podengokaan tarvitse paljon muuta, mitä nyt pari käpyä voikin aina välillä pistellä poskeensa ;)
9.5.2010
Oih, ja voih, mikä viikonloppu! Äitienpäivä tuli vietettyä Kankaanpäässä Äitienpäivämaastoissa, Väinö yrittämässä onneaan ensimmäistä kertaa. Olin jo hetken ehtinyt hermoilla että kuinka itse juoksu voisi mennä, sillä vain kaksi pikkupodea oli ilmoitettu; Kaapo ja Väinö, samasta laumastapa tietenkin. Kaapohan on kyllä hyvin viehevarma tapaus, mutta juostessaan vapaana metsässä (sitä aitoa pupujahtia harjoitellessa, tietenkin ;)) Kaapolla on tullut tavaksi alkaa jahdata Väinöä, paremman saaliin puutteessa. Joko pojat juoksisivat ihan kiltisti, tai sitten Väinö luovuttaisi heti alussa, tai sitten Kaapo voisi saada diskiä.. Kaikki mahdollisuudet avoinna :D
Itse päivä oli hyvinkin harmaa ja sateinen, eikä kyllä kauheasti tehnyt mieli viettää koko päivää ulkona tihkussa. Aamukympistä iltakasiin sitten kisoissa värjöteltiin, mutta onneksi itse maastokisojen tulokset piristivät mieltä siinä osin, ettei tarvinnut murjottaa: heti alkuerästä oli selvää, että pojat juoksevat omaa juttuaan, eivät kiusi toisiaan, ja PUPU on oikeasti iiihaaanaaa. :D Alkuerässä piti hieman lähtöä säätää, kun lähettäjät olivat jättäneet vieheen niin kauaksi lähtöpaikalta etteivät nämä pikkuriikkiset taapertajat nähneet sen lähtöä lainkaan, ei ihan samoilta korkeuksilta kuitenkaan tähystelty kuin edellisen lähdön irlikset :D Onneksi saatiin sitten toinen mahdollisuus, ja nuohan lähtivät kuin tykin suusta..
Päivän lopputuloksena Kaapo ykkösenä, 241+248=489 ja se hamuttu serti! Väinö, pienestä koostaan huolimatta, pysytteli aivan upeasti Kaapon perässä; 225+227=452 ja SA! Finaalien kauimmaisessa takakaarteessa kuului aivan julmettu jahtiulina, kun Väinö pisteli parastaan, eikä edes kauhean kaukana Kaapon perässä :D Kaapohan tietty omi vieheen (köh, siis PUPUn) heti kun sille pääsi, Väinön töpöttäessä metrin kauempana. Kiinniottokin sujui aivan mainiosti, onneksi ainakaan meidän podengoja ei tarvinnut lähteä jahtaamaan puoleksi tunniksi ympäri hiekkakuoppia ja läheiseen metsään.. ;D
Palkintojenjaossa sitten tuli vielä lisäyllätys, kun kilpailun ylituomari alkoi pitämään puhettaan. Kuulemma kilpailu oli ollut tasapaksua, eikä mitään sen suurempia ylläreitä ollut näkynyt; kaippa sääkin vähän rajoitti menoa, vaikuttaen muunmuassa hiekkakuopan pohjan pitävyyteen juoksemisen lomassa. Ylituomari oli kuitenkin saanut vapaavalintaisesti antaa yhdelle kisailijalle erityismaininnan, ja tämän hän oli nimennyt (jotakuinkin) Sisu-palkinnoksi. Kuulemma palkinnon saaja osoitti hienoa sisukkuutta kun jaksoi painaa puolta suuremman kisakaverin kintereillä, ja selvästi antoi kaikkensa. Ja sehän oli tietenkin se pieni portugalinpodengo, joka tuli kisassa toiseksi... VÄINÖ <3 <3 <3 Hieno pokaalihan sisukkuudesta tuli, ja oikein lämmin mieli näin pikkuruisen menijän omistajan näkökulmasta, oli se vain niin upeaa nähdä Väinö painamassa täysillä, ja vielä ihan ekaa kertaa! Tämä ei jää tähän, se on varmaa... ;)
26.04.2010
Viimeisin lauantai vierähti Lahden kv-näytelmissä, ihan mukavien tulosten kera pääsimme poiskin. Tuomari oli tiukahko, eikä 14 karkean joukosta monikaan saanut ERIä. Kaapo oli yksi näistä 'onnekkaista', ja sijoittui sitten velipuolen kanssa käydyssä PU-kisassa uunoksi - seuraavan rundin jälkeen papereihin lätkäistiin vielä VSP! ;D Väinön EH-2 oli omasta mielestäni myös voittoa, sillä hyvin moni kelpo JUNnu- tai NUOrisopoika sai myös Huonompaakin. Olin erityisen tyytyväinen Vämpylän kulkuun, senverran maltikkaasti pisteli menemään - alussa pienen herran katse vipelsi ympäri hallia, ja nenä melkein seurasi perässä, mutta loppua kohden meno sitten hieman rauhoittui. Kyllä tuosta vielä esiintyjä sitten joskus tulee ;D
Tässä vielä pari kuvitelmaa tapahtumasta:
Kaapo ja Väinö ennen kehiä
Kaapo kopeloitavana ;)
Belmex Obra-Prima ROP - VSP Herra Eruditonpoikanen
Ja viimeisimpänä, muttei läheskään vähäisimpänä: Cosmon vinkkeli maastojuoksuilukopan hyötykäytöstä! Terkkuja kaikille avaruuskavereillekin, enää vain folio puuttuu! o/ :D
Maxin osalta jatketaan kasvamista, sekä fyysisellä että henkisellä puolella ;) Nyt harjoittelussa on kiltti piuhakävely, joka (erityisesti energisinä päivinä) tuottaa jonkinmoisia vaikeuksia, meinaa nimittäin välillä taluttajaltakin irrota kädet paikoiltaan.. :D Maximuksulla oli myös pientä koettelemusta ja kutittelua masussa, joka pisti sekä meikäläiseltä että eläinlääkäriltäkin pään hieman pyörälle; kutittaa, kutittaa, nuollaan, rapsutetaan, eikä mikään näytä auttavan. Nyt parin viikon tehohoidon jälkeen tilanne on alkanut helpottamaan, iho ei punoita enää lainkaan ja kutituskin on selvästi hävinnyt - ja voi vitsi kun pieni potilas onkin reipas, kylmät rasvatkin annetaan levittää masuun ihan ketarat levällään :D Ainiin, ja karkea karvahan sieltä pukkaa tulemaan, selkä on jo suoranaista piikkiä täynnä - pentukarkelot, here we come!
Max korkkasi keväänkin <3
13.04.2010
Tänään käytiin Väinön ja Kaapon kanssa joukkotarkastelemassa silmiä ja sydämiä, oikein hienoin tuloksin: kaikki tervettä, jee! Kaapolta päätin ottaa tuon uusintatarkastuksen, koska olihan eka otettu vasta vuoden ikäisenä; ei muutoksia, tapittajat näkevät ihan yhtä hienosti kuin ennenkin! Väinöltä katsottiin silmien lisäksi myös sydän, eikä tutkimuksessa löytynyt mitään moitittavaa mistään. Hiukan Väinö jännäili tutkimuksen aikana, kun ei tiennyt miksi setä tökkii silmiä tuolla hirmuisella valokoneellaan, mutta kokemuksen (puutteen) piikkiinhän tuokin meni. Kaapo taasen toimi kuin vanha konkari, varmaan mietiskeli naapurihuoneen kauniita tyttösiä kun niin coolisti antoi lääkärin tutkiskella... :D
Muuten sitten elämä rullaileekin eteenpäin ihan mukavaan tahtiin, Max kasvaa ja niin edelleen. Nyt viiden kuukauden iässä korkeutta on kertynyt sen 50cm (mitattu 12.4), ja painoa on 12,5kg. Hampaidenvaihto meni nopeammin ja sulavammin kuin olisin osannut odottaakaan, nyt on enää vuorossa uusien kulmahampaiden loppukasvattaminen, kunhan sieltä nyt kerkiävät venymään. Karvallisesti ottaen Max on vielä suhteellisen sileä, mutta turpakarvoissa alkaa olla jo karkeita merkkejä; silmäkulmat ja suunpielet rehottavat minkä kerkeävät :D
Kuviakin on tullut otettua, kuten aina. Valitettavasti jouduin ottamaan Picasan kansiot pois julkisesta näkymästä, sillä on tullut ilmi sitä että sivuilta on käyty kopioimassa ottamiani kuvia, eikä kuvaajan nimeä ole yhdistetty samaan syssyyn. (Painotankin taas, että omat kuvani ovat omiani, ja lupaa pitää kysyä!) Joihinkin Picasan kuviin (esimerkiksi pentujen kokokehitykseen Väinön ja Maxin osalta) pääsee poikien omilta sivuilta löytyvistä linkeistä.
Seuraavat näytelmät pidetään Lahden KV-kisoissa, tuossa parin viikon päästä. Sitten alkavatkin Max-karkelot; ensin HVK:n pentunäytelmät 15.5, ja heti seuraavana päivänä sama homma Riihimäellä. Saas nähdä mitä tuomarit sanovat karvattomasta karkeakarvaisesta, vaikka uljaaltahan tuo Max noin muuten näyttääkin (vaikka itse sitä sanonkin ;)) :D
21.03.2010
Eilen käväistiin Tampereen KV-näyttelyssä, ihan odotetuin tuloksin; Väinö oli NUO EH-4, ja Kaapo VAL ERI-3, PU4. Kehien jälkeen podengoyhdistyksen miitingissä jaettiin vuoden 2009 palkinnot ja kunniakirjat, ja meillehän niitä napsahti kolmisen kappaletta: Kaapo Vuoden podengo -kisassa sijalla 10, Vuoden metsästäjä -versiossa sijalla 5 (!!, VAIN kahdesta kisasta!), ja Väinö Vuoden pentu -karkeloissa sijalla 11. Pentuversiossa näköjään jumbotilastakin saa vielä kunniakirjan, whii :D Arvostelut löytyvät poikien omilta sivuilta.
Ja sitten, Max... Max aloittaa omat pentukarkelonsa keväällä, alustavissa suunnitelmissa olisivat HVK:n pentunäytelmät 15.5 ja seuraavana päivänä homma uusiksi Riihimäellä. Annan tuon ikiliikkujan vielä hiukan kasvaa, ja sitten voitaisiin alkaa harjoittelemaan poseeraustakin - tällä hetkellä meno menee lähinnä siihen, että piuhan päässä poika letkuaa ja venkuilee mihin suuntaan tahansa saadakseen esim. kädessä olevan namin. En olisi osannut kuvitella kuinka moneen solmuun pieni mies voi itsensä saada, ihan vain jalkojen ja häntänsä avulla.. :D Maxista on noin käytännön puolella tullut aikamoisen upea pieni keskarinalku, mitä nyt karvoja vielä hiukan odotellaankin kasvavaksi (tällä hetkellä tupsut ovat kuitenkin ilmestyneet jo silmäkulmiin ja huulipieliin, ehkä loppukroppa tulee vain perässä). Podengolle tyypillisesti Max oppii noin kaiken heti, sekä hyvässä että pahassa - Väinö vielä leikkiin mukaan, ja yhdistelmästä tulee pirullisen nerokas! x) Max ja Väinö ovat edelleen parhaita kavereita, ihan mukavahan se on katsella ja kuunnella menoa kun 12- ja 4,5-kiloiset juniorit painelevat menemään, taistelevat minkä tahansa herruudesta ja lopulta vain loikoilevat toistensa päällä. (Taisiis, yleensä se on Max joka loikoilee Väinön päällä, en vieläkään oikein ymmärrä miten tuo pikkusintti on vielä hengissä! :D) Vauhdin hurmaa näkyy mm. seuraavista otoksista Kauhajoen metsistä:
Tuleva maastojuoksija, selvästi.. POIS TIELTÄ, MÄ TUUN NYT! -Cosmo
25.01.2010
Ja nyt on vuoden ensimmäiset näyttelyrupeamatkin korkattu, Turun KV oli tällä kertaa kyseessä. Noin kaikenkaikkiaan tapaus oli aikalailla perusmättöä, tuomarin kommentit tasaisen purevia ja mukavalla fiiliksellä oltiin matkassa :) Positiivisesti olin yllättynyt Väinön esiintymisestä, sillä pieni mies osasi tällä kertaa poseerata juuri niin kuin pitikin - ainoana miinuspuolena itse kehässä oli vain se, että kehän matot olivat aivan törkykökköisiä, ja ainakin meidän pojat pistivät totaalistopin kävelylle ensimmäisen rundin aikana. Eivätkä varmasti olleet ainoita podengoja jotka tätä tekivät, senverran törkyinen alusta oli kyseessä. Mutta oli miten oli, Väinö pisti palamaan myös muuten - kisakumppanina oli oma veli, joka on yleensä pessyt Väinön ihan mennen tullen, mutta hups, nyt asetelma kierähti hetkellisesti toisin päin! Väinö olikin yllättäen NUO EH-1, jos noinkin pienistä asioista näin saa iloita.. Seuraavalla kerralla sitten taas uudet kuviot senkin osalta :D Lisäplussana se, että tällä kertaa kepokin onnistui pysymään erossa Turun messarin parkkipaikan valopylväistä, ja Mazda säilyi täysin ehjänä, yay.. :D
Maxin kanssa on kyllä ollut tekemistä ja runsaasti. Jäppinen kasvaa aivan huikeaa vauhtia viikko toisensa jälkeen, ja mittailuista onkin käynyt ilmi että kun painoa tulee huimat puolisen kiloa viikossa, nousee säkäkorkeus jo melkein parilla sentillä! Kasiviikkoisena Max oli Väinöäkin pienempi, nyt huidellaan jo reippaasti Cosmon ja Kaaponkin yläpuolella. Poika on myös oppinut aivan uskomattoman määrän asioita, kaikki opetettavat temputkin osataan jo kymmenen minuutin opettelun jälkeen. Kylmistä ilmoista huolimatta Max on päässyt myös ulos, ja tietää kyllä mitä varten sinne mennään - eilenkään illalla tuota ei meinannut saada takaisin sisälle, kun pisun jälkeinen tutkiminen vei niin mennessään <3 Väinöstä ja Maxista on tullut lähes erottamattomia, ja (omaksi harmikseni) pojat pistelevät jopa ruokakupillakin samaan tahtiin menemään - käännät selkäsi niin jo ovat nuorukaiset vaihtaneet paikkoja, kuin sulassa sovussa ja etukäteen sovittuna.. Väinö saisikin omasta puolestani halutessaan popsia tuota vauvaruokaa menemään, mutta kun pienelle jättiläiselle ei ihan taida aikuisruoka riittää energianlähteenä, puhumattakaan siitä että jokaiselle pojalle on oma kuppi.. Mutta minkäs teet, kun kaverukset ovat vain niin bestiksiä :)
Myös uuteen tutustuminen on ollut Maxin kanssa positiivista, lähes aina ulkonakin ihmisten kulkiessa ohi pieni mies yrittää päästä tutustumaan häntä innokkaasti heiluen. Kaupunki- tai automatkailu ei olekaan sitten ollut yhtä onnistunutta, näköjään Max voi pahoin liikkuvissa välineissä.. Toivoisin että kyseessä olisi vain reaktio pienestä jännityksestä, mutta aika ja harjoittelu näyttää lopullisen tuloksen.
Tässä vielä kuvasaastetta poikien toilailuista:
02.01.2010
LOISTAVAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!
Nyt on vuosi 2009 saatu myös purkitettua, ja löytyihän sieltäkin ihan mukavia kohokohtia. Itse valmistuin vuoden alussa ekalla ihan oikeasti akateemisella tutkinnollani, ja puolessavälissä vuotta Kaapo meni ja pamautti tähänastisista saavutuksistaan suurimman, kansainvälisen valion tittelin. Tulihan siinä samassa myös Eestin muotovaliota, voittaja-09ä yms, mutta mitä pienistä.. ;) Suurella lämmöllä muistellaan myös Väinön ekaa ROP-pläjäystä Porvoossa, senverran yllärinä tuli itse kullekin kyseinen tapahtuma! Onhan noita pienempiäkin iloja ollut matkan varrella vaikka kuinka, mutta kuka niitä nyt enää muistaa listata.. Kiva vuosi noin kokonaisuudessaan ;)
Tässä pari kuvaa vuodenvaihteen lumitemmellyksistä:
Ja sitten alkoi vuosi 2010... Heti ensimmäisenä räjäytettiin potti, ja haettiin kotiin ensimmäinen karkeakarvainen keskari, Vehkakallion Ferrari, alias Max. Max saapui laumaamme iloiseen tänään, ja näytti olevan kuin kotonaan heti parin minuutin ihmettelyn jälkeen! Aktiivinen, reipas, ja positiivisen iloinen pieni häntäheiluri, joka ei kyllä ihan pienestä näytä säikkyvän - kun yhden päivän aikana ehditään vaihtamaan kotia, eroamaan pentuesisaruksista ja äipästä, tutustumaan ihan uusiin tyyppeihin ja vielä kolmeen pähkähulluun podengopösilöönkin, kruisailemaan Turuntiellä pää iloisesti pomppien Mazdan etupenkillä valotolppia seuraten, törkkimään nenää mitä kummallisempiin asioihin ihan uudessa ympäristössä, ja värisemään peittojen sisällä jäätävän kylmässä ilmassa ihan ekoja kertoja, niin en yhtään ihmettelisi jos pasmat olisivat vähemmästäkin sekaisin... Mutta ei, Max ottaa vain pienet torkut ja jatkaa samaan malliin :D Erityisesti Cosmosta (meidän oma 'sijaisäiskä') pieni sai heti alkuun tosi kivan kaverin, jota ihme kyllä saa retuuttaa kuin viimoista päivää, ja joka uskaltaa myös "retuuttaa" (eli pitää lelusta kiinni kun toinen vetelee menemään) takaisin :D Noin ihmisen näkökulmasta muutenkin ympäriinsä kiipeilevästä Maxista saisi mitä mahtavimman sylivauvan, jos suostuisi vain istumaan paikoillaan lattialla tai sohvalla - saas nähdä mitä tuosta isona tulee, kun 20kg sylikoiraa änkee päälle nukkumaan..
Muita vuoden 2010 tavoitteita ei sitten sen enempää olekaan vielä asetettu, eli hetki kerrallaan mennään. Väinöä silmälläpitäen varmastikin jatketaan maastojuoksukokeilua, tässä lähiaikoina tilaan arvon jahtihirmullekin kilpailukirjan; myös Väinö on innostunut PUPUista, pelkästä maininnastakin pomppaa vähintäänkin ikkunaan tuijottelemaan ulos josko sieltä jahdattavaa löytyisi - oravienkin perässä painutaan vaikka puuhun, se on satavarma! Myös näyttelyhommat jatkuvat, joskin vähän vielä vaihtelevammalla kokoonpanolla kuin aiemmin, jahka tuo pieni nyt vähän tuosta kasvaa ja kehittyy.
Tuossa vielä pari fotoa beibistä:
Vinkki: neljää podengoa et saa istumaan nätissä rivissä, miten tahansa yrität...
7,5-viikkoisena Max on jo aika pitkälti saman kokoinen kuin "isot pojat"....
